2
Miia Kontro
Tunnustus
Miia Kontron esikoisrunoteos on vahva näyttö siitä, kuinka raskaistakin peruskysymyksistä saadaan aikaan ilmavaa runoa, silti teeman painokkuus säilyttäen. Helsingissä asuva Kontro (s. 1982) tekee Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjaa eutanasiasta, ja hän on julkaissut aiemmin teoksen kuolemanrajakokemuksista.
motto on latinankielinen lause Padovan yliopiston anatomian salin sisäänkäynnin yltä: ”Keskustelu vaietkoon. Nauru paetkoon. Tämä on paikka, jossa kuolema iloitsee auttaessaan elämää.” Teologian maisterina Kontro siteeraa taitavasti myös Jobin kirjaa -runossa.
Teos alkaa olemassaolon tunnistamisesta nopein kuvin: ”Ojennan käteni kohti olemisen kahta siipeä, / kiinnityn tarinaan johon en itsekään usko.”
Mukana on myös humoristisia kielikuvia sekä ylevän ja arkisen yhdistämistä: ”Olen niin väsynyt etten jaksa edes pyörtyä”, ”kerubit nousevat varpailleen / pyllyposkien välissä”.
Muutamissa runoissa on merkityksellistä typografista leikittelyä. Toisinaan se jää kuitenkin merkitykseltään neutraaliksi.
Kuolema on personoitu: ”Kuolema nyyhkii nurkassa ja odottaa ystävää.” -runossa ”kuolleet ovat lähellä, sanotaan / viilentävät varpaat, kerivät niistä surua”. Rakkausrunot ovat myrskyisiä ja kertovat monesti etääntymisestä: ”ulotun sinuun asti vain heikosti morsettaen”.
Näin vahvaa esikoisrunoteosta kohtaa harvoin.