Kirja-arvio: Esikoisteoksellaan kohahduttaneen Ossi Nymanin toinen romaani on pinnaltaan provokatiivinen mutta pohjimmiltaan rohkea

Patriarkaatti on Ossi Nymanin toinen romaani. Heli Sorjonen

Sanna Jääskeläinen

Ossi Nyman

Patriarkaatti

Teos 2019. 200 s.

on Ossi Nymanin toinen romaani. Se kertoo tarinaa identiteettinsä kanssa kamppailevasta päähenkilöstä. Hänen elämäänsä seurataan romaanissa kolmen episodimaisen kohtauksen ajan vuosien 1997, 2007 ja 2017 aikana. Keskiössä ovat sukupuolta ja pornografistunutta länsimaista kulttuuria käsittelevät teemat.

Esikoisromaanin (, 2017) lailla myös äänessä on taidokkaasti inhimillistetty, kompleksinen minäkertoja, joka on samalla romaanin päähenkilö.

minäkertojan todellisuudentaju on jakautunut kahteen äärilaitaan. Yhtäältä hahmon persoona rakentuu järkyttäville väkivallan ja pornografian kyllästämille teoille ja mielikuville, toisaalta syvästi empaattisille ajatuksille ja tunteille.

Onko tosimiehiä olemassakaan?

Päähenkilö on ristiriitainen kertojahahmo, johon on mahdotonta luottaa mutta jota on pakko ymmärtää. Shokeeraavan ja samaan aikaan arkipäiväisen lähestyttävän kertojatyypin rakentamisen Nyman taitaa.

on myös voimakkaasti intertekstuaalinen. Kerronta katkeaa usein elokuvia, myyttejä tai moderneja mediakertomuksia suoraan referoiviin ja analysoiviin pysäytyksiin.

Minäkertojan sirpaleinen identiteetti hakee yhtymäkohtia erityisesti Alfred Hitchcockin ja Steven Spielbergin sekä prinsessa Dianan kuoleman kaltaisista mediakertomuksista. Tutut tarinat muuntuvat minäkertojan käsittelyssä seksuaalisuuden, sukupuolen ja pornografisten vinoumien läpäisemiksi. Teos provosoi ja koettelee lukijan ymmärrystä.

Intertekstuaalisissa viittauksissaan ja epäluotettavassa minäkertojahahmossaan yhtymäkohdat Bret Easton Ellisin ovat selvät. saattaisi hyvinkin lukea päällekirjoituksena. Sellaisenaankin, suhteellisen suorana intertekstinä, romaani näyttää ottavan kantaa ajankohtaiseen aiheeseen, kaksijakoiseen sukupuolijärjestelmään ja sen mielekkyyteen.

Mies- ja naissukupuoleen perustuva ihmisyyden malli ei tarjoa mahdollisuuksia minäkertojan identiteetin tasapainoiselle ja -arvoiselle toteutumiselle.

”Mietin, että naisen sukupuolikromosomit olivat aina XX ja miehen XY. Nainen oli aina kokonaan nainen, mutta mies oli aina nainen ja mies samassa ruumissa. Kukaan ei ollut YY. Ei ollut olemassa sellaista ihmistä, joka olisi kokonaan mies (…)”

Räikeitä seksin ja väkivallan kuvauksia

Tekemällä sukupuolettomasta päähenkilöstä väkivaltaisen seksihirviön romaani osoittaa, kuinka seksuaalisuuden ja sukupuolen kyllästämä käsitys ihmisyydestä sulkee ulkopuolelleen kaikki muut olemisen mahdollisuudet. Normitettu todellisuus tarjoaa vaihtoehdoksi vain häiriintynyttä pornografista harhaa.

Nymanin romaania ei tarvitsekaan lukea yksinomaan patriarkaattista valtaa vastaan suunnattuna kritiikkinä. Pikemminkin teos kyseenalaistaa koko biologiseen sukupuoleen perustuvan järjestelmän mielekkyyden.

Romaanin räikeät väkivalta- ja seksikuvaukset ovat pintatasoltaan kohukamaa. Niiden takana kytee kuitenkin rohkea kritiikki, joka pistää pohtimaan, miksi ihmisyyttä ylipäänsä määrittää lähtökohtaisesti kysymys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta.

Kuka?

Ossi Nyman

Syntynyt 1978 Rovaniemellä, asuu Helsingissä.Opiskellut kaksi vuotta ammattikoulussa ja viisi iltalukiossa.Kirjoittajaopintoja Tampereen Viita-akatemiassa ja Kriittisessä korkeakoulussa.Omaelämäkerrallinen esikoisromaani Röyhkeys (2017) herätti kohun, sillä kirja kuvaa miestä, joka on vältellyt koko ikänsä työntekoa.Röyhkeys sijoittui kolmanneksi Helsingin Sanomien esikoiskirjakilpailussa.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut