Mia Simanainen
Soi Helvi Juvonen
Omakustanne
Tähdet 4/5
Lahden musiikkiluokkien kasvatti Mia Simanainen on niitä laulajiamme, jotka suhtautuvat genrerajoihin kuin niitä ei olisikaan. Soi Helvi Juvonen liikkuu jossain jazzin, taidelaulun ja modernin uuskansanmusiikin kohtauspinnoilla.
Albumi rakentuu Helvi Juvosen runojen ympärille. Ne Simanainen toteuttaa lähinnä lauluäänellään. Kaikujen, kerrostamisen ja muun äänenmuokkauksen avulla kappaleista rakentuu yhtä lauluraitaa isompia teoksia. Välillä jyrähtää efektiukkonen, välillä huokaa harmoni tai kilahtaa soittorasia.
Kokonaisuus on kuunnelmamainen ja tunnelmaansa upottava. Folk-henkisenä kuuntelijana jään kaipaamaan tilkan laulelmallisempaa lähestymistapaa, muistettavampia melodioita, mutta laulut ovat nyt selvästi kokonaisuudelle alisteisia. Vaikuttavimpia on Toin tuulen, jossa yhtyvät ruotsalainen kansanmusiikkimelodiikka, perkussiiviset tunnelmat Afrikasta ja nykyajan lauluyhtyesoundi.
Juvosen ikuisuuteen kurkottava runous ottaa Simanaisen sävelet hyvin vastaan. Kokonaisuus on lähes yhtä vangitseva kuin runomusiikkigenren viime vuosien muotovalio, Uinuva-yhtyeen Uinuva-levy (2013) Saima Harmajan runoihin.