Näyttelyarvio: Kun mikään ei tunnu enää miltään

Ruumiillista pahoinvointia ja aistien yltäkylläisyysöverit – Galleria Uuden Kipinän näyttelyt haastavat tiedostamaan välittömät reaktiot.

Juha Okko: Cock Fight

Outi Finni

Galleria Uusi Kipinä

Juha Okko, Tuomas Linna, Juha Kärki, Johanna Alanko

Juha Okon maalaus gallerian ikkunassa kutsuu katsomaan sisään ja sitten ulos. Galleriasta käsin ihmiset lasin molemmin puolin liittyvät vahvasti näyttelyyn.

Näyttelyn maalaukset ovat hyvin ruumiillisia. Silti niissä ei ole päätä eikä häntää. On vain käsiä ja jalkoja, vimmaisesti koukistuneita tai ojentuneita. Himoa, vihaa, kateutta. Maalaukset laajenevat seinille tai ulottuvat lattialle. Kurottamalla kohti saa huomiota. Jos muu ei auta, nyrkillä tavoittaa.

Kasvoaiheissakin korostuvat ulokkeet: silmät, suut, nenät ja korvat. Vaikka aistit on viritetty äärimmilleen, ilmeistä heijastuu lamaannus. Vaikuttaa siltä, ettei mikään tunnu miltään. Paloja puuttuu, ääriviivat ovat kadonneet, eikä tasapainoa löydy.

Miksi mässäillä viiltelykuvilla?

Tuomas Linnan näyttely esittelee ahdistuksen ja turtumuksen jälkiä käytännön esimerkein. Kansiosta löytyy satoja verkkosivuilta kerättyjä valokuvia, joissa nuoret paljastavat viiltämänsä haavat.

En tiedä, miksi mässäilisin näillä kuvilla, kun muutamakin riittää muistuttamaan, että moni voi huonosti. Installaatioon syntyy kuitenkin elokuvamainen jännite – on tarina, vihje, todiste ja tehosteet.

Vastaavat elementit löytyvät Linnan toisesta installaatiosta, joka on samanaikaisesti esillä -näyttelyssä Helsingissä. Toisaalla aihepiiri on vähemmän raflaava, mutta toteutus vetoaa silti vahvasti tunteisiin.

Imelyyden mielentilat

Juha Kärjen kookkaissa maalauksissa on niin räikeitä ja imeliä värejä, että melkein tekee mieli perääntyä. Erityisen luotaantyöntävä on persikansävyinen avaruus, joka näyttää yltäkylläisyydessään tukahduttavalta. Kärjen maalauksia voikin tarkastella tiloina, myös mielentiloina, joihin asettuminen on vuoropuhelua.

Kiinnostavin keskustelu syntyy kelta-mustan teoksen kanssa. Tasaisen pehmeä keltainen miltei peittyy sysimustan möykyn alle. Päällimmäisenä on vielä hento kerros vaaleaa ikään kuin verhoamassa purkauksenomaista ilmestystä.

Liekö viereisten näyttelyiden vaikutusta, kun mieleen nousee kielteisten tunteiden peittely.

Johanna Alanko: Vodka ja muut jutut (kollaasi ja öljyväri, 2018)

Alanko leikittelee muodoilla

Johanna Alangon näyttelyssä taiteilijan nuori ikä yllättää. Maalauksissa on jotain vanhanaikaista ja samalla kypsää. Pursotukset tuovat mieleen Marianna Uutisen runsaat teokset. Silikoni-, paperi- ja kangasmassat lisäävät kolmiulotteisuutta ja pakottavat jakamaan tilan maalausten kanssa. Toistojen ja poikkeamien yhtäaikaisuus luo teoksiin kiinnostavan rytmin.

Maalauksia voi tarkastella ei-esittävinä sommitelmina, mutta nimien tarinallisuus ajaa etsimään tunnistettavia muotoja. Punaisen sävyjä pehmeästi yhdistelevästä voikin hetken tarkastelun jälkeen löytää päätään riiputtavan linnun. Tunnelma on silti leikittelevä, ja tilaa jää myös omille mielikuville.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.