Lahtelainen Seppo Siljander on 45:n vuoden aikana tehnyt todellisen risusavotan, kuten hänen kokoamansa kirjankin nimi paljastaa. Ahkera mielipidekirjoittaja keräsi vuonna 2014 lehtileikearkistostaan parhaimmiksi katsomansa yleisökirjoitukset yksien kansien väliin.
Hän kuuluu pisimpään Etelä-Suomen Sanomien mielipidepalstalle kirjoittaneiden joukkoon.
Jokaiseen tekstiin kiteytyy muistoja kirjoittajan omista kokemuksista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä, joihin kansanfilosofiksi itseään kutsuva Siljander on kokenut tarpeelliseksi ottaa kantaa.
Samainen titteli on myös kirjoittajan henkilökohtainen suosikki kymmenien nimimerkkien joukosta. Hänet on nähty lehden sivuilla muun muassa idealistina, polkupyöräilijänä ja nikotinistina. Aiheet ovat vaihdelleet päihteistä ja ympäristökysymyksistä uskontoon ja eläinten oikeuksiin.
Monen kannanoton taustalta löytyvät omat kokemukset esimerkiksi painiskeluista alkoholin ja työttömyyden kanssa. Miehen ensimmäinen kirjoitus julkaistiin Etelä-Suomen Sanomissa elokuussa 1969. Aiheena oli Lahden työvoimatoimiston hidas palvelu, johon nuori asiakas päätti ottaa lehtikirjoituksella kantaa.
- Kertokaa ihmeessä, kuinka pystyy aikaa vierähtämään tunnin verran yhden työpaikan välittämiseen? Sillä siitä ottavat oppia kaikki ne, joille vapaa-aika tuottaa ongemia, hän kirjoitti.
Työvoimatoimiston johtaja pyysikin vastauksessaan nimimerkkiä ”pinnansa polttanut odottaja” saapumaan pakeilleen keskustelemaan asiasta. Siljander kertoo olleensa lopulta johtajaan yhteydessä puhelimitse. Kirjoituksen jälkeen työvoimatoimisto alkoi julkaisemaan avoimet työpaikat suoraa seinällä. Uudenlainen menettely oli Siljanderin tietojen mukaan ensimmäinen koko maassa.
Mielipidekirjoitusten veteraani ei uskalla edes varovaisesti arvioida, montako kannanottoa 45:een vuoteen mahtuu. Lisäksi hän korostaa, että kirjan tarkoituksena on ennen kaikkea säilöä muistoja sekä omaan että lähipiirin käyttöön. Risusavotta -teosta ei ole levitetty kaupalliseen käyttöön.
- Enemmän kirjoituksia roskiin on mennyt, kuin kirjaan, hän toteaa vaatimattomasti.
Laajasta ja monenkirjavasta tuotannosta huolimatta kansanfilosofi korostaa, ettei kantaa ottavaa kirjoitusta tule koskaan tehdä vain kirjoittamisen vuoksi.
- Tavoitteena tulee aina olla, että saa jotakin aikaan, hän linjaa.
Satojen kirjoitusten ja tekstiviestien jälkeen Seppo Siljander koki, että sanottava oli lopulta sanottu. Hänen mukaansa neljä vuosikymmentä lehtikirjoittamista ja viisi vuotta tekstiviestejä riittivät tällä erää. Toistaiseksi viimeinen näppis -viesti julkaistiin loppukesästä, jonka jälkeen kirjoittaminen jäi määrittelemättömän mittaiselle tauolle.
- Katsoin, ettei minulla ole enää annettavaa eikä kirjoittelu ollut enää niin kiehtovaa kuin aikaisemmin.
Mies tosin vihjaa, että jotakin uutta voi olla vielä tulevaisuudessa tarjolla.
- Sen aika näyttää, hän toteaa salaperäisesti.
Lue lisää keskiviikon Etelä-Suomen Sanomista.