Jopa puolet lampaanvillasta menee roskiin tai poltettavaksi – "Suomenlampaan villan arvot ovat samanlaiset kuin merinovillan"

Vähintään noin kolmasosa Suomessa kerittävästä lampaanvillasta ei päädy hyötykäyttöön, arvioivat asiantuntijat ESS:lle. Sami Lettojärvi

Tuomas Haakana

Suomessa lampaita keritään suositusten mukaisesti jopa kaksi kertaa vuodessa, mutta villaa ei saada hyötykäyttöön. Villaa syntyy noin 90 000 kiloa vuodessa, mutta arviolta vähintään noin kolmasosa tai jopa puolet tästä menee hukkaan, kertovat alan tuntijat :lle.

Pulmana on se, että raakavillasta ei saa kunnollista tuottoa, ja lammasalalla onkin pähkäilty ratkaisua.

– Ongelma on, että villaa ei käytetä. Meiltä tulisi paljon enemmän villaa, mutta se ei päädy markkinoille. Jos saataisiin parannettua villan keräilyverkostoa, ja hinta pysyisi suunnilleen nykyisenä, varmaan sitä saataisiin enemmän markkinoille, arvioi erityisasiantuntija Milla Alanco-Ollqvist ProAgriasta.

haastatteli lammasalan asiantuntijoita Valtakunnallisten lammaspäivien yhteydessä vierailulla lammastilalle Heinolan Lusissa tiistaina.

Myynnistä korkeintaan kerintäkulut

Alanco-Ollqvistin mukaan tällä hetkellä lampurille on hyvä tavoite, jos hän saa peitettyä villanmyynnillä kerintäkustannukset.

– Hinnasta aina puhutaan, mutta en usko, että villan hintaa pystytään kovin paljon nostamaan, koska sitä tulee ulkomailta niin halvalla.

Erityisasiantuntija Milla Alanco-Ollqvist maatalouden kehittämiseen tähtäävästä ProAgriasta tutustui tiistaina Parikan lammastilaan Heinolan Lusissa. Vierailu liittyi Valtakunnallisiin lammaspäiviin. Sami Lettojärvi

Siksi lisää tuottoa kannattaisi yrittää hankkia erikoistuotteilla ja paremmalla lajittelulla.

– Esimerkiksi kuukausi sitten oli koulutuspäivä siitä, miten villoja pitäisi lajitella tarkemmin käsityöläisille. Villasta saataisiin korkeampaa hintaa sitä kautta, että tehtäisiin erikoistuotteita tai erikoisvillaa.

– Novitallahan oli joskus Suomivillaa, mutta sitä ei enää tehdä. Jokin tällainen pitäisi keksiä.

Suomenlampaan villalle kysyntää

Suomen Lammasyhdistyksen toiminnanjohtaja Marjo Simpanen tietää, että maailmalla ollaan kiinnostuneita suomenlampaan villasta.

– On tahoja maailmalla, jotka olisivat valmiita ostamaan kaiken suomenlampaan villan, mitä täältä vain saa.

Simpasen ja Alanco-Ollqvistin mukaan muun muassa Norjasta ja Islannista voisi ottaa mallia villan keräilyssä ja jatkojalostuksessa.

– Se vaatisi, että jonkin isomman toimijan pitäisi luoda se systeemi, Alanco-Ollqvist toteaa.

Lanoliiniakin löytyy

Suomenlampaan kasvattaja ja Lammasyhdistyksen hallituksen jäsen Jarmo Latvanen Akaalta kertoo esimerkkinä, että eräs pieni tila maksoi 600 euroa keritsemisestä ja sai villan myymisestä vain 160 euroa.

– Suhde on tämä, ja ongelma on se, että villa pitää lajitella. Eikä sitä kukaan jaksa lajitella, koska se vie paljon aikaa – jollei sille ole hintaa ja käyttöä. Sen takia monet tilat polttavat villan tai hävittävät sen muuten.

Latvasenkin mielestä suomenlampaan villa on ainutlaatuista.

– Sen arvot ovat samanlaisia kuin merinovillan.

Latvanen näkee, että myös huonolle, niin sanotulle roskavillalle voisi löytyä käyttöä esimerkiksi metsänistutuksessa käytettävissä taimisuojissa.

– Lisäksi suomenlammas tuottaa lanoliinia enemmän kuin mikään muu lammasrotu, Latvanen listaa.

Lanoliini on lampaanvillassa olevaa rasvaa eli villavahaa, jota käytetään muun muassa kosmetiikan ja teollisuuden raaka-aineena.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt

Näytä lisää

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.