Millamari Uotilan Esalainen: Koronaeristys pysäyttää, mutta voi tuoda myös rauhaa

Millamari Uotila

Millamari Uotila

Kun elämässä joutuu oikein tiukoille, lohtua tulee haettua metsästä, yksin tai läheisen ihmisen kanssa. Metsäpolulla on hoidettu särkevää sydäntä, tulevaisuuden pelkoja tai ihan vain arkista uupumusta. Metsässä on avaruutta ajatella, ja yhteys omaan itseen löytyy, kun ympäröivä häly hiljenee. Liikenne ei pauhaa, eikä kuulokkeissa soi musiikki tai äänikirja. Omat ajatukset kuulee jälleen, ja niitä uskaltaakin kuulostella. Joskus arki pakottaa vain toimimaan ja siksi murheet on painettava taka-alalle, puntaroitavaksi parempana ajankohtana. Silloin kun on aikaa kulkea metsäpolkua tai järvenrantaan.

Hyvinvointiyhtymä peruu lomautuksia toukokuun loppuun asti - Ainoa mahdollinen ratkaisu, sanoo Tehyn pääluottamusmies Kati Keränen

Lehtijuttujen ja sosiaalisen median perusteella näyttää siltä, että myös koronaviruksen aiheuttama huoli ja vapaa-ajan viettoa koskevat rajoitukset herättävät suomalaisissa halun painua luonnon rauhaan: Impivaaraan tai Jäniksen vuoden Vatasen tavoin erämaahan, jonne ei maailman häly kantaudu.

Mutta mitä jos edes pako luontoon ei onnistu, vaan edessä on eristys kotona, kaupungissa. Kuinka irrottautua huolista neljän seinän sisällä? Kuinka erotella työ ja vapaa-aika, kun työpiste muuttaa olohuoneen nurkkaan? Kuinka säilyttää kärsivällisyys, kun perheenjäsenten kanssa ollaan koko ajan yhdessä? Tätä kaikkea minäkin nyt kokeilen etätyöläisenä.

Yhdestä asiasta on jo ollut apua: olen vähentänyt ruutuaikaa, siis sosiaalisen median ja uutisten jatkuvaa selailemista.

Huomasin tarkistavani tuoreimmat uutiset puolen tunnin välein. Suorastaan ahmin juttuja koronaviruksesta, sillä pelkäsin, että jotakin tärkeää menee ohi. Pikku hiljaa koronahuoleni pääsi kuin varkain paisumaan turhan suureksi.

Tällaista jatkuvaa valppaana oloa jaksaa hetken, mutta ei kesään saakka.

Päijät-Hämeessä oli jo ennakoitu koulujen kiinni menemistä – Lahden sivistysjohtaja: "Luotan opettajien ammattitaitoon, siinä on rautainen ammattilaisryhmä"

Sosiaalisessa mediassa on jaettu viime aikoina kuvia kotivarasta: säilykkeistä, pastasta ja vessapaperista. Joukossa oli myös ystäväni ottama kuva hänen kirjahyllystään saatesanoilla ”kotivaraa on”. Kuva kirjoja notkuvasta hyllystä tuntui kumman hyvältä kaiken kohelluksen keskellä. Kirjahylly jos mikä maadoittaa ihmisen, rauhoittaa ja tuo turvaa. Mikä veisikään paremmin muihin ajatuksiin kuin uppoutuminen hyvään tarinaa.

Tarkastelin hetken kotivaraani, ja totesin tilanteen ihan kohtuulliseksi. Kirjahylly pullistelee teoksia, joista osaa en ole koskaan lukenut, vaikka ne ovat olleet esillä vuosikaudet. Pitkään hyllystä on tuijotellut sinisellä kannellaan esimerkiksi Isoisän onkivapa. Ehkä lopultakin otan selvää siitä. Ja lempikirjoihinhan voi aina palata, samoin klassikoihin. Nyt kun konsertit on peruttu, teatteriesitykset tauolla ja sosiaalinen elämä muutenkin säpissä, Dostojevskin Idiootti (886 sivua) ja läjä muita venäläisiä klassikoita tuovat turvaa. Ne ovat hernaria, jota kauhotaan, jos muuta ei ole.

Kun ihmisiltä on kysytty, mitä positiivista koronatilanteesta voi löytää, osa vastasi, että nyt on lupa ottaa aikaa itselle, voi jäädä kotiin hyvällä omallatunnolla. Se voikin tuoda rauhaa ja tyyneyttä levottomana aikana, ymmärrystä siitä, että pitää osata myös pysähtyä, luopua kontrollista ja sietää sitä, että asiat eivät menekään niin kuin itse haluaisi.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut