Lukijalta: Rajat ovat Euroopan kohtalon kysymys

Airi Pulkkinen

EU päätti vuonna 2015 turvapaikkakriisin jälkeen toteuttaa niin sanotun rajamenettelyn, etteivät turvapaikkaa hakevat ihmiset vaeltelisi maasta toiseen. Muun muassa Tanskan pääministeri Lars Rasmussen esitti pakolaissopimuksen pelisääntöjen uudistamista. EU:ssa kumpikin asia jäi puheen asteelle.

EU avasi rajat vuonna 1995 ja poisti sisärajojen valvonnan, mutta on kyvytön valvomaan ulkorajojaankaan.

Monet kansainväliset sopimukset on tehty aivan toisenlaisissa olosuhteissa kuin nyt. Ei ollut avoimia rajoja eikä luvassa sosiaaliturvaa. Geneven pakolaissopimus vuodelta 1951 on tietysti vanhentunut, mutta samaa sopimusta noudatetaan vieläkin.

Geneven sopimus luotiin poliittisten tai kotimaassaan vainottujen yksittäisten ihmisten suojelemiseksi, lähinnä Itä-Saksan ja silloisen Neuvostoliiton pakolaisten auttamiseksi.

Geneven sopimus luotiin vuonna 1951 lähinnä Itä-Saksan ja Neuvostoliiton pakolaisten auttamiseksi.

Sitä ei ole tarkoitettu turvapaikkashoppailuun, elintasopakolaisuuteen eikä loppumattomien siirtolaisvirtojen vyöryttämiseen rajojen yli. Kreikan rajaa vastaan hyökkäävät ihmiset ovat afgaaneja, pakistanilaisia ja afrikkalaisia nuoria miehiä, kertoo Ruotsin europarlamenttiedustaja Charlie Weimers (Ruotsidemokraatit).

Kun EU ei pysty valvomaan ulkorajojaan, niin se ei myöskään kieltää kansallisvaltioita valvomasta omia rajojaan. Onko suomalaisten turvallisuus muiden naapurimaiden varassa?

Ruotsi, Norja ja Tanska toteuttavat jo väliaikaista sisärajavalvontaa. Tanskan oikeusministeri Nick Haekkerup: ”Kyetäksemme suojaamaan turvallisuuden, on absoluuttisen tärkeää pysäyttää Ruotsin järjestäytynyt rikollisuus. Tämä kehitys ei saa levitä Tanskaan. Me takaamme tanskalaisten turvallisuuden.”

Länsirajamme on edelleen auki.

New York Times: Turkki alkanut vaivihkaa kuljettaa siirtolaisia Kreikan rajalta pois

Eivät miljoonat ihmiset lähde suljettua rajaa ihmettelemään. He lähtevät kohti Kreikkaa ja Eurooppaa, jos kuulevat että rajat ovat auki.

Vapaasta liikkumisesta on tehty EU:lle mantra, jonka murtaminen muka kaataa koko EU:n, vaikka lopulta se tulee olemaan pelastus. Passin vilauttaminen rajalla ei ole ongelma, eikä ole ollut ongelma ennen EU:ta.

Vaikka Syyrian sota loppuisi, ei se lopettaisi ihmisvirtaa Eurooppaan. Afrikan ja Lähi-idän maiden väestöräjähdys ja siitä johtuvat muut tekijät pitävät siitä huolen. Realismia on, että yhteiskuntien Lähi-Idässä, Afrikassa ja muualla pitää itse ratkaista ongelmansa.

Ongelmien siirtäminen Eurooppaan ei auta asiaa lähtömaassa eikä Euroopassa. Kohdemaiden rahkeet eivät riitä pitämään huolta näistä miljoonista ihmisistä horjuttamatta omaa yhteiskuntaansa. Tästä realismista ei juurikaan puhuta.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola sanoi äskettäin, että Suomen on mietittävä tarkkaan, miten se toimii ajassa, jossa suurvallat käytännössä tekevät mitä tahtovat eivätkä juurikaan välitä kansainvälisistä sopimuksista. (Tv 7.3.2020).

Hädässä olevien auttamiseksi sopimukset olisi pitänyt jo neuvotella uudelleen. Mutta kuka enää uskoo EU:n todelliseen päätöksentekoon?

Maahanmuuton ongelmien esilleottajia on syytelty vähintään sydämettömiksi ja vähätelty vain yhden asian kysymyksenä. Nyt ollaan sitten ”yllättyneitä” nykytilanteesta. Asiasta tulikin koko Euroopan kohtalon kysymys.

Kreikan saarien pakolaisleirit evakuoitava koronaviruksen tieltä, vaatii lääkärijärjestö

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu