Lukijalta: Kuuntelu on hyvän hoidon perusta

Pentti Lampi

Ikääntyneiden ihmisten määrä kasvaa jatkuvasti ja heidän osuutensa väestöstä on jo nyt merkittävä.

Elinajan odotteen pidetessä huomiota on kiinnitettävä etenkin kaikkein vanhimpiin ikäryhmiin. Heidän kasvavassa joukossaan lisääntyvät raihnaisuus, sairaudet ja arkisen selviytymisen vaikeudet sekä usein yksinäisyys.

Yhteiskunnan järjestämät palvelut luovat turvaverkon, jonka varassa jokapäiväinen selviytyminen on mahdollista ja mielekkään elämisen ainekset ovat olemassa.

Tämän turvaverkon pitävyydestä on pidettävä huolta vallitsevista taloudellista paineista huolimatta. Jouduttaessa suuntaamaan käytettävissä olevia taloudellisia voimavaroja toimintakyvyltään heikentyneiden ikääntyneiden, sairaiden ja erilaisista vammoista kärsivien tarpeet nousevat oikeutetusti korkealle tärkeysjärjestyksessä.

Kyse on tilanteista, joiden onnistuminen on usein ratkaisevan tärkeää koko hoitosuhteen kannalta .

Erilaisten hoito- ja hoivayksiköiden henkilömitoituksista ja toiminnasta on parin viime vuoden aikana käyty vilkasta keskustelua ilmenneiden epäkohtien pohjalta. Julkisuudessa käyty keskustelu on johtanut hyödylliseen toiminnan tarkasteluun kautta koko toimialan.

Tärkeää ja välttämätöntä onkin ollut nostaa esiin ja tutkia riittämättömät hoitajamäärät, toiminnassa todetut rikkeet ja virheelliset toimintatavat. Valvovat viranomaiset ovat puuttuneet tehokkaasti joidenkin palveluyksiköiden toimintaan. Parannuksia onkin saatu aikaan.

Merkittävää parannusta on vielä odotettavissa, kun uudet lakiin kirjattavat hoitajamitoitukset aikanaan astuvat voimaan ja toimintayksiköihin saadaan lisää hoitavia käsiä.

Erilaisten hoito- ja hoivayksiköiden henkilöstön ohella tarvitaan enenevästi henkilöstöä huolehtimaan myös kotihoidossa olevista, yhä huonompikuntoisista ihmisistä.

Toivottavasti uuden mitoituksen mukainen rahoitus järjestyy kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisesti, hoitajat saadaan rekrytoitua ja heitä riittää myös kotihoitoon.

Nyt on oikea aika pohtia myös, mikä on tärkeää ikääntyneen, toimintakyvyltään heikentyneen monisairaan ihmisen kohtaamisessa.

Kyse on tilanteista, joiden onnistuminen on usein ratkaisevan tärkeää koko hoitosuhteen kannalta. Monet ihmisten välisen hyvän kanssakäymisen ominaispiirteet ovat yhtä tärkeitä niin arkielämässä kuin hoidollisissa kohtaamisissa.

Kuka tahansa saattaa ikääntyessään tuntea ahdistusta ja turvattomuutta huomatessaan toimintakykynsä heikentyneen ja havaitessaan vaikeuksia selvitä tavanomaisista arkipäivän toimista.

Se on hyvä, kun vaihtoehtona voi olla se, ettei tällaista muutosta enää itse huomaa. Epävarmuutta ja pelkoa voivat aiheuttaa myös äkilliset tai vähitellen pahentuneet oireet.

Yksin asuvalla turvattomuuden tunne lisääntyy toimintakyvyn heikkenemisen ja raihnastumisen myötä.

Yhä monimutkaisemmaksi ja teknologiaorientoituneeksi muuttunut elämänmeno saattaa ääritilanteessa muodostua ylivoimaiseksi terveellekin ikäihmiselle, puhumattakaan sellaiselle, jolla on sairauden takia alentunut toimintakyky.

Miten tällaiseen kehitykseen pitäisi reagoida? Hoitolaitosten henkilöstövoimavarojen lisäämisen, riittävän apuvälinetarjonnan, teknologisten apukeinojen ja asianmukaisten turvallisuusratkaisujen ohella tulisi paneutua ihmisten hyvään kohtaamiseen, lähtökohtana yksilöllinen auttaminen.

Pitäisi olla kykyä asettua autettavan henkilön asemaan, pitäisi olla aikaa ja halua kuunnella hänen tarpeitaan ja huoliaan ja pitäisi olla kykyä nähdä mahdollisen pelon ja ahdistuksen syitä.

Pitäisi myös yrittää vastata kysymyksiin, niihinkin, jotka itsestä tuntuvat turhilta.

Kaiken kaikkiaan pitäisi olla uskallusta heittäytyä auttamaan niissä asioissa, joita asianomainen itse pitää tärkeinä. Hyvä ihmisen kohtaaminen on vähintään yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi asia, kuin jotkut numeroilla tai euroilla määritellyt, sinänsä tärkeät ja välttämättömät hallinnolliset toimenpiteet.

Kirjoittaja on hollolalainen lääkintöneuvos .

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu