Lukijalta: Keskustelu työllisyydestä on ulkokehällä

Ilkka Viljanen

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen tavoite oli nostaa työllisyysasteen trendi 72 prosenttiin.

Tavoitetta pidettiin hyvin vaikeana, mutta siihen päästiin marraskuussa 2018.

Nyt haasteellinen tavoite on 75 prosenttia. En usko, että edes se riittää talouden tasapainottamiseen ja kestävyysvajeen oikaisuun. Työllisyysasteen trendi voi nousta myös, koska ikäluokassa 15–64 työmarkkinat jaetaan entistä pienemmän joukon kesken. Tässä joukossa väki vähenee jatkuvasti.

Ei yhteiskunta voi toimia, jos 1/3 tekee töitä ja 2/3 on työmarkkinoiden ulkopuolella: lapset, opiskelijat ja seniorit. Tämä tilanne on jo lähellä.

Hallitus on rakentanut budjettinsa työllisyyden kasvun varaan. Mikäli työllisyys kasvaa, syntyy verotuloja, joilla rahoitetaan yhä lisääntyvät palvelut.

Jos verotulot eivät kasva työllisyyden kautta, seuraava keino hallituksella on verojen kiristys, uusien verotettavien tahojen löytäminen.

Sillä on outo tarve, suorastaan intohimo hakea ratkaisua tasaamalla tuloeroja. Mikään talousoppi ei tue ajatusta, että elintaso kohenee tasaamalla.

Elintaso on noussut aina vain tekemällä. Tekemään on puolestaan innostettu kannustamalla. Yhteiskunnassa pitää olla omaisuutta kasvattavaa menestystä, että syntyy työtä. Tämä sama peruste koskee niin työntekijöitä kuin yrittäjiä.

Rahan jakaminen ei ole sitä uudistusta, mitä valtiolta odotetaan.

Poliitikkojen taluttama verokarhu pyrkii lisääntyvässä määrin kopsuttamaan ihmisten työllä ja ahkeruudella ansaitseman varallisuuden pesää. Henkilön ahkeruus ja omaisuuden kasvu yritetään tyrehdyttää.

Hallituksessa työllisyysasteen kasvun keinot ovat keskittyneet te-keskusten resursseihin ja mitä ihmeellisimpiin projekteihin kuntien ja valtion organisoimista työllisyyskokeiluista. Varmaan hyviä asioita työttömälle, mutta ei kestävän työllisyyden kannalta mitään merkitystä.

Jaetaan tonni yrittäjälle, jotta tämä ottaisi jonkun töihin. Rahan jakaminen ei ole sitä uudistusta, mitä valtiolta odotetaan.

Oikeat työpaikat syntyvät yrityksiin ja yrittäjä työllistää ainoastaan, kun sillä on työtä ja rahaa maksaa palkkaa. Pieni Suomi elää edelleen viennistä. Kun vienti vetää, teollisuus tarvitsee työvoimaa ja alihankintayritykset pärjäävät. Syntyy oikeita työpaikkoja. Se synnyttää voimaa sisämarkkinoihin, kulutukseen ja palveluiden käyttöön.

Vuosibudjetin kannalta olisi varmaan haastavaa, mutta kansantalous kiittäisi, kun yritysten kilpailukykyyn oikeasti panostettaisiin verotus- ja työreformilla.

Ellei hallitus (ay-liikkeeseen usko on mennyt) oikeasti reformoi isolla kädellä kilpailukykyä, tulee tässä maassa pää vetävän käteen.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jää tuleville (nykyinen ei siihen pysty) hallituksille iso julkisen talouden pöllytys, joka tosin olisi pitänyt jo tehdä.

Kun työtätekevistä lähes 30 prosenttia työskentelee julkisella sektorilla, niin ongelmat ovat kaikkien ymmärrettävissä. Julkinen sektori on niin pulskassa kunnossa, että tulevista koulun penkiltä valmistuvista pienistä ikäluokista 2/3 pitäisi mennä valtiolle, kuntiin ja kuntayhtymiin, että kaikki nykyiset henkilötyövuodet saadaan täytettyä.

1/3 sijoittuisi yksityiselle keräämään veroja näiden 2/3:n palkkoihin. Tämä ei toimi, mutta se ei poliitikkoja kiinnosta.

Julkiselta puolelta jää lähivuosina 170 000 henkilöä eläkkeelle. Hyödyntäkää tämä mahdollisuus ja siirtäkää organisaatiot ja rakenteet 2020 luvulle – myös kunnissa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu