Lukijalta: Opiskelijoiden tulorajoja on korotettava

Johannes Mäkilä

Työnteko on monien opiskelijoiden keskuudessa suosittu tapa viettää aikaa. Joillekin opiskelijoille se on toimeentulon kannalta jopa silkka välttämättömyys.

Työnteko ei kuitenkaan ole välttämätöntä vain taloudellisen toimeentulon kannalta, vaan myös työkokemuksen kartuttamisen vuoksi: kireästi kilpailluilla työmarkkinoilla vastavalmistuneella voi olla haasteita pärjätä menestyksekkäästi, mikäli työkokemusta ei entuudestaan löydy tarpeeksi.

Siksi erityisesti opiskelijoita tulisi kannustaa työntekoon.

Suomessa on paljon tekemätöntä työtä. Työvoimapula onkin useilla toimialoilla suuri haaste varsinkin näin nousukauden tiimellyksessä.

Vastakkainasettelu on pikemminkin aiheeton ja virheellinen.

Alati yleistyvän projektiluonteisuuden vuoksi myös määräaikaisuudet sekä osa-aikatyö tarjoavat opiskelijoille yhä enemmän tilaisuuksia tienesteihin, koulussa opittujen tietojen ja taitojen soveltamiseen sekä käytännön työelämätaitojen oppimiseen. Mikä sitten on ongelma?

Valtiovallan opiskelijoille asettamat tiukat tulorajat tekevät yhtälöstä haastavan. On paljon opiskelijoita, jotka joutuvat kieltäytymään lisätyöstä huonojen kannustinvaikutusten takia.

Lisätyö tarkoittaisi tukien menetystä eikä täten lisäisi käteen jäävää tuloa.

On myös niitä, joilta valtiovalta perii tukien palautuksia armottomin ja joustamattomin elkein: eräpäivät tapaavat olla kohtuuttomia ja epäinhimillisiä. Pahimmassa tapauksessa velkoja menettää saatavansa ja velallinen luottotietonsa.

Tämä ei ole omiaan palvelemaan kenenkään etua. Kaiken lisäksi työtä jää tekemättä, työhaluista riippumatta.

Tiukkoja tulorajoja perustellaan usein nopeammilla valmistumisajoilla. Mutta mitä iloa on nopeasta valmistumisesta ilman äärimmäisen tärkeää työkokemusta? Näkemykseni mukaan yleistyvä trendi on se, että päätoimisesta opiskelusta työelämään siirtyminen tapahtuu limittäin: työnteon osuus opiskelijan ajankäytöstä kasvaa vähitellen sitä mukaa kun valmistuminen lähestyy.

Kuvitellaan vielä tilanne, jossa työnantajalla on valittavana kaksi vastavalmistunutta: neljässä vuodessa valmistunut, työelämässä kokematon korkeakoulutettu sekä seitsemässä vuodessa valmistunut, työkokemustaan kartuttanut korkeakoulutettu.

Veikkaan valinnan osuvan mitä todennäköisemmin jälkimmäiseen. Nopean valmistumisen ja työnteon vuoksi viivästyneen valmistumisen välinen vastakkainasettelu tiukkojen tulorajojen perusteena ei siis ole yksiselitteinen: se on pikemminkin aiheeton ja virheellinen.

Opiskelijoiden tulorajoja tulisikin ehdottomasti nostaa vähintään muiden Pohjoismaiden tasolle, jotta tulorajat olisivat suunnilleen 18 000–20 000 euron luokkaa.

Eikä siinä vielä kaikki: Palkansaajien tutkimuslaitoksen laskelmien mukaan opiskelijoiden tulorajojen korotus edellä mainitulle tasolle kasvattaisi verokertymää jopa 6 miljoonalla eurolla. Näin maamme hallitus saisi lisää verorahoitusta hankkeilleen. Hankkeista tärkein lienee kuitenkin työllisyysasteen nostaminen. Edellä esitetyin keinoin kasvaisivatkin valtionvelan sijaan ainakin väestön työllisyys, valtion verotulot ja opiskelijoiden ostovoima. Haitallisen sääntelyn purkaminen kannattaa aina.

Kommentoi