Ilkka Kuosmasen Esalainen: ”Ladulla tavataan”, sanoi hiihtoneuvos vesisateessa

Ilkka Kuosmanen

Ilkka Kuosmanen

Olin ehkä odottanut enemmän epätoivoa. Onhan pohjattoman traagista järjestää juhla uusille hiihtoneuvoksille, kun ulkona losottaa vettä, ja lumesta ei ole tietoakaan.

Onneksi erehdyin. Finlandia-hiihdon viime perjantaina järjestämästä pienimuotoisesta juhlatilaisuudesta muodostui lämminhenkinen ja positiivinenkin tapaaminen. Meitä tuoreita hiihtoneuvoksia oli saapunut kakkukahveille Lahden messukeskukseen kolmisenkymmentä.

Kyseisen arvonimen saadakseen pitää hiihtää Finlandia-hiihdon pitkä matka 15 kertaa. Vaikka tuskin kukaan hiihtää tosissaan tällaisten tunnustusten perässä, tuntui yllättävän mukavalta saada kouraansa diplomi, jossa lukee, että on ”osoittanut suomalaista hiihtäjähenkeä”. Joku vääräleuka arveli, että enemmän tällaista titteliä varten joutuu hikeä vuodattamaan kuin vuorineuvoksen arvoon. En tiedä, puhuiko hän kokemuksesta. Ladulla kaikki ovat joka tapauksessa tasa-arvoisia, arvonimistä riippumatta.

Finlandia-hiihdon 45-vuotias historia on tuottanut lähes 2 600 hiihtoneuvosta. Hiihtoneuvosjuhlassa on todennäköisesti aiemmin spekuloitu tulevan hiihdon voitelua ja ehkä harmiteltu kehnoa kuntoa. Nyt puhe koski tietysti sitä, mistä on puutetta eli lunta. Siitä on riittänyt polemiikkia laajemmaltikin, sillä Finlandia-hiihto ei ole ainoa talvitapahtuma, joka on jouduttu tänä vuonna perumaan. Jopa Oulun Tervahiihto joutui nostamaan porkat pystyyn.

Lumipula ajaa ihmiset luoviin ratkaisuihin. Iltalehti raportoi viime perjantaina, että Pöytyällä lapset ovat hiihtäneet hymyssä suin paljaalla pururadalla. Pito hakekatteella on tietysti erinomainen ja luistokin kuulemma aivan riittävä, ainakin jos maanpinta sattuu olemaan kuurassa.

Myös Helsingin Sanomat viritteli viime viikolla laajassa artikkelissaan keskustelua hiihtourheilun tulevaisuudesta. Jostain kolosta oli kaivettu itse hiihtolegenda Immo Kuutsa kommentoimaan asiaa. Kuutsa arveli, että hiihto saattaa muuttua kesälajiksi. Samalla hän harmitteli sitä, että Suomessa ei ole tehty tarpeeksi rullahiihdon mahdollistamiseksi. Rullahiihto yleisillä väylillä on vaarallista, koska rullasuksissa ei ainakaan toistaiseksi ole jarruja. Ehkä Iitin KymiRingille voisi hiljaisina aikoina päästää hiihtäjiä?

Itse olen keskustellut maastohiihdon tulevaisuudesta satunnaisten ihmisten kanssa esimerkiksi uimahallien saunoissa. Hyvin usein lauteilta tuntuu löytyvän murahtelija, joka huomauttaa, kuinka luonnotonta on lumettaa latupohjia: jos ei ole kelejä, ei pidä voida hiihtää. Hauskaa on tietysti se, että tällaiset kansantietäjät eivät yleensä näe minkäänlaista ristiriitaa siinä, että Suomessa voi uida lämmitetyissä vesissä ympäri vuoden, pelata talvella jalkapalloa lämmitetyillä ulkokentillä ja jääkiekkoa keskellä kesää keinojäällä sisätiloissa. Tai siinä, että laskettelukeskusten bisnes on jo pitkään perustunut keinotekoisen ja/tai varastoidun lumen varaan.

Hiihtoneuvoksen titteli velvoittaa asettamaan asioita perspektiiviin. Vaikka tämä hiihtotalvi taitaa olla menetetty, tulee uusia talvia, hyviä ja huonompia. Siksi hiihtoneuvosjuhla loppui luottavaisilla mielin ”ladulla tavataan”-toivotukseen.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut