Lukijalta: Padasjoki tarvitsee vahvan johtajan

Jaakko Ritamies

Miksi Padasjoen kunnanjohtajat eivät ole Teuvo Komulaista ja Heikki Jaakkolaa lukuun ottamatta viihtyneet kunnassa? Sitä arvuutellaan eri yhteyksissä ahkerasti. Käsitykseni on, että kunnanjohtajat tuntevat asemansa usein uhatuksi kyläpäällikköjen omien valtapyrkimyksien vuoksi.

Itse olen seurannut tämän hämäläispitäjän elämää aina 1960-luvulta lähtien. Toimihan isäni Padasjoella kirkkoherrana kauan ja vietti myös eläkepäivänsä vaimonsa Helvin kanssa pitäjän kirkon katveessa.

Komulainen nosti syvälle suohon uponneen Padasjoen kunnan takaisin elävien kirjoihin perin erikoisella tavalla. Lähtölaukaus koko pelastusoperaatiolle ammuttiin salaisessa kunnan hätäkokouksessa.

Siellä Komulaiselle myönnettiin poikkeuksellisen laajat ”kuntadiktaattorin” valtuudet. Niiden takana oli kaikkien poliittisten ryhmien nokkamiesten yksimielinen tuki.

Hän oli kunnanjohtajana Padasjoella 20 vuotta.

Tällaisia valtuuksia kaivattaisiin tänäkin päivänä uudelle kunnanjohtajalle Petri Koivulalle, sillä kuntalaiva kyntää jälleen poikkeuksellisen syvällä. Päättäjien suhteet ovat olleet pitkän aikaa tulehtuneet. Ja syykin on selvillä.

Kuntapolitiikassa hääräävät taas Padasjoella vanhaan tapaan kyläpäälliköt omine henkilökohtaisine intresseineen.

Keinovalikoimaan ovat kuuluneet mm. puoluetoverien erottamiset ja muidenkin kuntalaisten julkiset nöyryyttämiset. Ilmankos yleinen ilmapiiri pitäjässä on ollut kauan kyräilevä ja jollain lailla välinpitämätön.

Tämä vanha hämäläispitäjä voi Komulaisen aikana vielä kaikin puolin hyvin. Kirkonkylässä oli elämää. Bussit kulkivat ja pysähtyivät kirkonkylän linja-autoasemalla.

Muutenkin kirkonkylän palveluvarustus oli hyvä. Mikä oli eläessä Padasjoella, Päijänteen kainalossa. Nyt on marssittava nelostien varteen.

Hyvinvoinnin takeena oli Taulun teollisuuskylän luominen nelostien risteyksen tuntumaan. Monet ministerit kävivät siellä vihkimässä uusia yrityksiä ja teollisuuslaitoksia.

Uutta uljasta teollisuuskylää käytiin aikanaan katsomassa kauempaakin. Nyt sekin rapistuu ja kiinteistöt tyhjenevät. Miten Padasjoen teollistaminen ja uusien työpaikkojen luominen saataisiin uudelleen käyntiin?

Pyörät eivät pyöri. Uusia työpaikkoja ei synny. Padasjoen uusi alamäki alkoi hissukseen jo 30 vuotta sitten. Sen seuraukset ovat tänä päivänä kaikkien nähtävissä. Ilmapiiri kuntalaisten ja päättäjien välillä on selvästi kiristynyt ja jännitteinen.

Siksi monet Padasjoen kunnanjohtajat ovat melko nopeasti pakanneet tavaransa ja muuttaneet muualle. Heistä aikanaan mm. Pertti Laesterä kaupunginjohtajaksi Juvalle sekä Martti Heinonen ja Osmo Peski Orimattilaan.

Ilmapiiri pitäjässä on ollut kauan kyräilevä ja jollain lailla välinpitämätön.

Padasjoella hallintopäällikkönä vaikuttanut Juha Rehula siirtyi ketterästi valtakunnan politiikkaan ja eteni aina ministeriksi asti. Eivät Padasjoella viihtyneet kaksi naisjohtajaakaan.

Sivusta seuranneena ei ole voinut kuin ihmetellä Padasjoen kunnanjohtajien vaihtoviikkoja ja arvuutella syitä siihen. Pitäjässä ei kukaan ole tohtinut tarttua tähän arkaan aiheeseen. Onhan kunta edelleen suurin työnantaja.

Monella perheellä on usein joku kunnalla töissä, tai sellainen löytyy ainakin lähipiiristä. Siksi kyläpäällikön suusta tulevat vihaiset ja ihon alle menevät kommentit passivoivat.

Uusia työpaikkoja ei ole pitäjässä tällä hetkellä tarjolla, vaikka niitä piti neljässä vuodessa syntyä 80 lisää.

Muuttoliike on pahasti negatiivinen. Vauvoja syntyy vuodessa alle kymmenen. Lukio kärsii kovasta oppilaspulasta.

Lisäksi ikäihmisten määrä on nyt Padasjoella historian suurin ja kuolleisuuskin tapissaan.

Tässä tosiasioita, joita uusi kunnanjohtaja Koivulakaan ei pääse työssään karkuun. Hän tarvitsee kaikkien vetoapua, varsinkin päättäjien.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu