Marjaana Laholan Esalainen: Kuorma-auton lavalla hyppiessä "aamuja nolla" on ihanan totta

Marjaana Lahola

Voi te ihanat.

Seurasin työn puolesta viime perjantaina Karismassa tämän vuoden vanhojentansseja – ja myönnetään, pikkuisen liikuttuneena. Onneksi taskussa oli sopivasti nenäliina.

Mikäli työvuorot olisivat osuneet sopivasti kohdalle, olisin luultavasti niiskuttanut hieman myös edellispäivän penkkariajeluita katsoessa. Molempiin tapahtumiin kun tuntuu tiivistyvän niin paljon kaikkea, ettei siitä selviä ilman pientä hillittyä tunnekuohua. Nuoruus, tulevaisuuteen katsominen, toivo, aikuistuminen, kaikki yhdessä naamiaisasun, tanssiaismekon tai frakin muotoisessa paketissa.

Vanhojen päivää viettäviin nuoriin on aina ihastuttavan helppo samaistua. Vaikka vanhojen tanssien pukumuoti on vuosien varrella muuttunut, tanssien ydin nimittäin on ja pysyy. Se on jonkinlaista ylpeyttä, tunnetta aikuisuudesta ja aikuistumisesta, jonkinlainen vastuukin siitä, että nyt on todella koulun vanhin.

Lahden vanhat pyörähtelivät kauppakeskuksissa – katso video tansseista!

Harva tanssii mitenkään älyttömän sulavasti tai luontevasti, mutta mitä siitä – vakavat ja keskittyneet ilmeet kertovat kaiken siitä, kuinka tärkeää tämä on. Pikkuhiljaa tanssien edetessä ilmeet rentoutuvat, ja loppuvaiheessa joku uskaltaa jo hieman irrotellakin.

Kyseessä on siis suorastaan sukupolvikokemus. Aika moni muistanee esimerkiksi sen, millainen show tanssiparin etsiminen oli. Pitäisikö pyytää sitä tyyppiä, johon on salaa ihastunut? Tai entä jos tanssivia poikia ei ole yhtä paljon kuin tyttöjä?

Samaistumista helpottaa sekin, että musiikki on paikasta ja vuodesta riippumatta samaa. Tanssin 15 vuotta sitten samat lambeth walkit, virginia reelit ja tangot omissa vanhojentansseissani toisella puolella Suomea.

Näin Lahden vanhat tanssivat Karismassa ja Sykkeessä – katso laaja kuvagalleria!

Läpi harjoitusten liukastelin tanssikengissäni virginia reelin hyppelyissä ja onnistuin kuin ihmeen kaupalla itse tansseissa olemaan liukastumatta. Samat liukkaat tanssikengät jalassa kipitin ulkona jäisellä pihalla siitä huolimatta, että äiti oli ehdottomasti kieltänyt.

Liikunnanopettaja taas oli painottanut hymyilemistä niin, että illan tansseissa poskilihakseni kramppasivat. Ja harvoin olo oli ollut niin aikuinen kuin yhdessä tanssimekoissa ravintolaan mennessä.

Seuraavana päivänä olo olikin suorastaan tyhjä. Päivään oli valmistauduttu syksystä lähtien, ja nyt se olikin yhtäkkiä ohi.

Siinä missä vanhojenpäivä yhdistyy aikuistumiseen, penkkareissa kiteytyy villi vapaus. "Aamuja nolla" on ihastuttavan totta juuri sillä hetkellä, naamiaisasu päällä kuorma-auton lavalta huudettuna, karkkia niille tavallisille ihmisille heitellessä.

Maailma on auki, mahdollisuuksia ja unelmia loputtomasti. Jos vastoinkäymisiä tulee, ne tapahtuvat joskus muulloin tai jollekin ihan toiselle ihmiselle.

Nyt on aamuja nolla – yli 600 abia juhli penkkareitaan Lahden keskustassa, katso kuvat hulinoista

Haaveet jaksavat muutenkin ihastuttaa. Toissa viikolla haastattelin sanomalehtiviikon tiimoilta yläkouluikäisiä heidän haaveistaan ja toiveistaan. Tavoitteet olivat upeita: opiskelupaikka tai ammatti, harrastuksessa menestyminen, koiranpentu!

Voi te ihanat, älkää koskaan muuttuko.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu