Hanna Myyrän Esalainen: Syömisestä on tullut vaativa taitolaji – ostoslistan äärellä vastattava moniin kysymyksiin

Hanna Myyrä

Hanna Myyrä

Syöminen kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Ilman ruokaa kuolemme. Jos taas syömme vääränlaista ruokaa, saamme sairauksia ja kuolemme ennen aikojamme.

Koska luola-ajan geenimme vaativat paljon energiaa sisältävää ruokaa hengissä pysymisen turvaamiseksi, joudumme jatkuvasti kontrolloimaan sitä, ettemme syö yli oman tarpeemme ja ettemme syö sitä, mitä oikeasti tekee mieli: rasvaista, suolaista ja makeaa.

Ruoka ei ole vain vatsan täyttämistä ja kylläisyyden tunnetta varten, vaan siitä täytyy pystyä haalimaan monenlaisia vitamiineja, kivennäisaineita ja muita kemiallisia yhdisteitä, joita solumme kaipaavat.

Juuri, kun olimme sisäistäneet, että salaatti on terveellistä, saamme kuulla, että salaatissa on hyvin vähän tarvittavia ravintoaineita. Se toki täyttää vatsaa ilman ylimääräistä energiaa, mutta jos haluaa optimoida ravinnon terveellisyyden, salaatillakaan ei pitkälle pötki. Kannattaisi valita mieluummin pinaattia, mutta ei liikaa sitäkään oksaalihapon ja mahdollisten nitraattien takia.

Entäpä mustikka? Kun omaksuin, että litra mustikoita viikossa pitää sydän- ja verisuonitaudit loitolla sekä laskee verenpainetta, luin, että kannattaisi syödä pikemminkin mansikoita. Niissä olisi enemmän folaatteja, mitä lienevätkin. Toki olen syönyt paljon myös mansikoita, mutta ne loppuivat jo. Ensi kesänä täytyy pakastaa vähintään 20 litraa.

Syön ruisleipää, koska pidän siitä enemmän kuin vehnäleivistä, ja kaikkein maukkainta leipää on mielestäni täysjyväruisnäkkileipä. Kokeilin taannoin hapanjuurileivontaa jonkin aikaa, mutta sitten vaaleat leivät alkoivat jäädä kuivahtamaan. Omatekoinen ruisleipä on vielä kokeilematta.

En ole lähtenyt mukaan karppauskokeiluihin, outoihin dieetteihin tai muihin ruokaan liittyviin muotivillityksiin siksikin, ettei minun ole pakko. Joillekin ihmisille vääränlainen ruoka on haitallista, jopa vaaraksi.

Entinen työkaveri puhui ruokavammasta, sillä hän joutuu esittämään joka paikassa pitkän listan siitä, mitä ruoka ei saa sisältää. Hänelle syöminen on tarkkoja valintoja, tuoteselosteiden tavaamista ja iloisia yllätyksiä silloin, kun hän löytää hyvältä maistuvan ruokalajin, joka sopii hänen kropalleen. Samankaltaisia ongelmia on yhä useammalla. Olen siinä mielessä onnekas, että voin syödä mitä tahansa.

Terveellisyyden lisäksi syömisessä pitäisi ottaa huomioon ruuan ilmastovaikutukset, mikä tekee kokonaisuudesta vielä mutkikkaamman. Jos ei syö punaista lihaa, mutta syö maitotuotteita, kuinka suuresti kuormittaa ilmastoa? Hieman tiivistäen: ilman punaista lihaa ei käsittääkseni synny juustoja eikä kermajäätelöä. Lisäksi lehmille syntyy myös sonnivasikoita ja lienee ekologisinta, että ne päätyvät jossakin vaiheessa lautaselle.

On myös aika vaikeaa ajatella, ettei maassa olisi karjatiloja ja meijeriteollisuutta.

Kotimaisia vihanneksia ja juureksia on aina tarjolla, mikä auttaa ilmastoasioita miettivää, sen sijaan terveellisetkin hedelmät ovat suuren osan vuotta tuontitavaraa. Paljon on taas pohdittavaa, kun laatii viikonlopun ostoslistaa.

Kommentoi