Kirkkoherra vastaa: Uskosta ja tiedosta, synkkyydestä ja toivosta

Toimittaja Saara Larkio antaa kirkolle sekä risuja että ruusuja kirjoituksessaan (ESS 14.1.) ”Saarnatuolin soisi sahattavan pois käytöstä”. Ensin risut: Hän kokee jumalanpalvelukset synkeiksi sekä pappien saarnat ankariksi ja virret ilottomiksi. On totta, että me papit onnistumme välittämään evankeliumia ilosanomana hyvinkin vajavaisesti. Tässä on epäilemättä parannettavaa.

Larkio sanoo arvostavansa kirkon monia avustus- ja tukiprojekteja sekä kerho- ja harrastusmahdollisuuksia. Mieltä lämmittää hänen tunnustuksensa, jonka mukaan ”arvokasta on sekin, että hengellisen metelin ja pinnan kiillotuksen aikakaudella joku haluaa pysäyttää ihmisiä ajattelemaan syvällisesti”.

Tässä onkin haaste: kuinka olla sekä syvällinen että iloinen yhtä aikaa? Kristinuskoon sisältyy molemmat. Ehkä osa pappien vakavuudesta johtuu siitä, että he joutuvat sanoittamaan elämän traagisuutta.

Moni ihminen on kokenut, että kristinusko voi vastoinkäymisten keskellä välittää toivoa. Tätä toivoa välitetään myös saarnatuolista, joskus kirkkaasti ja iloisesti, joskus harmaasti ja arkisesti, mutta ilosanomaa varten saarnatuolit kuitenkin ovat olemassa.

Ihmiskunta kohtaa nykyaikana valtavia maailmanlaajuisia haasteita. Köyhyys, ilmastonmuutos, pakolaisuus, vastakkainasettelun kärjistyminen sekä teknologian synnyttämät kysymykset koskettavat kaikkia ihmisiä. Näiden haasteiden kohtaamiseksi tarvitsemme entistä laaja-alaista yhteistyötä.

Luterilaiset piispat kirjoittivat hiljan, että ”tiede auttaa ymmärtämään todellisuuden ihmeellisiä lainalaisuuksia, biologisen elämän monimuotoisuutta ja ihmismielen salaisuuksia. Tieto ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan myös viisautta, jotta tietoa sovelletaan oikein ja vastuullisesti. Tarvitaan arvoja, joita ilman tieto kadottaa päämäärän. Tarvitaan nöyryyttä, jota ilman emme kykene kuulemaan toisia. Tarvitaan motivaatiota, jotta saisimme voimaa elää oikein.”

Usko ja tiede voidaan nähdä liittolaisina, ei vain vihollisina. Kristityt ovat historian varrella ymmärtäneet tieteen parhaimmillaan olevan osa ihmisen pyrkimystä kohti totuutta ja lähimmäisen hyvää. Tätä on vahvistanut se kristinuskon vakaumus, että elämä ei ole vain sattuman tulos, vaan sillä on mieli ja tarkoitus. Ihmisen ilo on aina vajavaista, siihen sekoittuu tummia sävyjä. Joulun juhla muistutti meitä lahjasta ja ilosta – pohjimmiltaan Jumalasta. Tämä ilo kestää eikä kulu.

Miika Hämäläinen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.