Mies seuraa miestä myös mielikuvitusmaailmassa

Mikael Hoikkala

Joulupukki oli tänäkin vuonna kuullut toiveitani ja vihjailujani oikein, joten kotimme kirjahylly sai jouluaattona tuttuun tapaan hiukan lisää täytettä. Samalla kun järjestelin lahjakirjalle eli Jo Nesbøn paikkaa 11 aiemman Harry Hole -romaanin rivin jatkona, mieleeni tuli tehdä pieni tutkimus. Päätin laskea mies- ja naiskirjailijoiden jakauman omistamieni romaanien joukossa.

Ihan tarkkaa lukua en laskenut enkä olisi voinutkaan, koska jaan kirjahyllyni toisen asukkaan kanssa ja on osittain tulkinnanvaraista, mitkä kirjoista ovat minun, mitkä hänen ja mitkä meidän yhtei­siämme.

Yhtä kaikki, suurpiirteiselläkin laskelmalla pääsin aika tyrmäävään lukuun. Mieskirjailijoiden osuus oli yli 80 prosenttia.

Pitkänkäänpohdinnan jälkeen en osannut ottaa laskelman tuloksesta taakkaa omatunnolleni. Ei kirjailijan sukupuoli ole minulle mikään kriteeri kirjan valitsemiselle. Luen romaaneja usein juuri siitä syystä, että saisin vetävän fiktion kautta näkökulmaa toisenlaiseen elämään kuin itse elän. Yksi esimerkki: Tommi Kinnusen jatko-osineen on laajentanut mullistavasti ymmärrystäni muun muassa sokean ihmisen arjesta ja elämästä, ja olen siitä todella vaikuttunut, vaikka toivottavasti en koskaan joudu samaa kokemaan.

Toisaalta on selvää, että lukija etsii romaaneista mielellään samastumisen kohteita. Siksi mieskirjailijoiden kirjoittamat mieshahmot ovat kirjahyllyssäni tukevasti vallankahvassa.

Jokin vinoutuma tässä kuitenkin on, joko minun perspektiivissäni tai koko kirjallisuus­maailmassa.

Kjell Westö ja Juha Itkonen kuuluvat suosikkeihini. Niin myös monien naislukijoiden, eivätkä Westön ja Itkosen kirjojen maail­mat erityisen miehisiä olekaan. Kertojaäänenä on useimmiten mies, mutta siinäpä se.

Harvassa ovat vastaavat naiskirjailijat, joilla olisi vankka suosio yli sukupuolirajojen. Sofi Oksasen takana tuntuu aika hiljaiselta.

Siitä minulla ei ole hajuakaan, kuka voisi olla naispuolinen vastine Kari Hotakaiselle tai Nick Hornbylle, joita kumpaakin löytyy hyllystäni pitkä rivi. (Asuinkumppanini ehdotti Katja Kalliota ja muistutti, että olen pitänyt Eve Hietamiehen-sarjasta – jossa päähenkilönä on mies...)

Mutta oikeasti, keitä naispuolisia kirjailijoita on luonnehdittu suuriksi humoristeiksi kuten useita miehiä on?

Yksi yksittäinen teos tulee mieleen, Miina Supisen hillittömän hauska ja terävä (2007). Ehkä Supinen oli asemalla vähän liian aikaisin ennen kuin juna alkoi viedä Tuomas Kyröä ja Miika Nousiaista tv-tähdiksi.

Dekkareiden verimässäilyihin olen aika väsähtänyt enkä ole aikoihin lukenut juuri muita kuin ennestään tuttuja suosikkejani. Sielläkin dominoivat miehet: norjalainen Nesbø, britti Robert Galbraith ja ranskalainen Fred Vargas.

Äskeinen sisälsi juksausta. Galbraith-nimimerkin takana näppäimistöä takoo Harry Pottereistakin tunnettu J.K. Rowling, ja Vargasin oikea nimi on Frédérique Audoin-Rouzeau. Naisia molemmat siis.

Jokin syy sille varmasti on, miksi he ovat halunneet lähteä dekkarimarkkinoille miehen nimellä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.