Tiedätkö mitä haluat? 21 päivää ei riitä

Marjaana Lahola

Onneksi olkoon, olet melkein perillä! Kun selviät vielä tästä päivästä, 21 päivää on takana. Vaikeu­det on voitettu, tavoite saavutettu. Peilistä katsoo Uusi Uljas Sinä, koko loppuelämä avautuu edessä täynnä auringonpaistetta ja pauhaa taustalla.

Ai ei vai? No ei niin.

Ystävä kertoi aloittaneensa juuri näin vuoden alussa kuntokuurin. Ensimmäinen treenikerta oli kuulemma kamala, mutta lohdutin mistä lie lukemallani: ensimmäiset kolme neljä viikkoa tuntuvat tällaisissa tilanteissa kamalilta, ja sitten helpottaa.

Jokin kuulosti kuitenkin väärältä, joten aloin etsiä, miten väite menikään. En löytänyt alkuperäistä lähdettäni millään, mutta jotakin muuta mielenkiintoista kyllä.

1970-luvun self help -kirjoihin perustuen on kuulemma pitkään väitetty, että elämäntapamuutos on mahdollinen 21 päivässä. Jos siis olit aloittanut uuden tavan vuoden alussa, tuo tavoite täyttyy tänään.

Niinpä niin. Uuden tavan vakiintumiseen menee oikeasti kuukausia, ei kolmea viikkoa.

Siihen mahtuu jo monta repsahdusta ja mahdollista luovuttamisen hetkeä. Vettä sataa, pilvet roikkuvat päässä asti, korvissa soi loppumattomalla silmukalla Beatlesin .

Pidä siinä sitten motivaatiota yllä.

Meille usein muistutetaankin, että jos elämänmuutoksen tekeminen tuntuu pahalta, se tuskin pitää. Jos pakottaa itsensä vastenmielisyyttä puhkuen lenkille viimassa ja sateessa ja joutuu palkitsemaan itseään karkilla, jo lähtökohta on pahasti pielessä. Siinä opettaa itselleen vain, että lenkkeily on hirveää ja karkki hyvää.

Itselleen ei pidä olla liian tiukkakaan. Jos yrittää muuttaa kerralla kaiken, vääjäämättömille repsahduksille ei ole tilaa. Uusi tapa lopahtaa ensimmäiseen vastoinkäymiseen.

Tunnustan itsekin kuuluvani ihmisjoukkoon, joka päättää tasaisin väliajoin muuttaa elämänsä.

Tunnet varmaan tyypin? Hän kertoo tohkeissaan, kuinka on aloittanut uuden juoksuharrastuksen, ja muutamaa kuukautta myöhemmin kinkkaa kanssasi kahville rasitusvamma jalassaan. Lopulta sattuu niin, että lenkkeily loppuu kahdeksi vuodeksi.

Toisaalta elämänmuutos saattaa vain hiipua. Viime vuonna kavereiden kanssa perustettu motivaatioryhmäkään ei auttanut, kun osallistujat hiipivät yksi kerrallaan hipihiljaa taka-alalle.

Kymmenluvun vaihtuminen tietenkin nosti elämänmuutosinnostukseni kattoon. Surkean syksyn lopulla odotin uutta vuotta enemmän kuin joulua.

Säästän teidät pohdinnoiltani, mutta yhden ajatuksen jaan.

Elämäntaparemonttien ja uudenvuodenlupausten merkitys on enemmänkin siinä, että ne saavat miettimään oman elämänsä suuntaa, tavoitteita ja haaveita.

Elämä tarvitsee suuntaa. Erityisesti silloin, jos meille ”valmiina” asetetut elämän kiinnekohdat – vaikkapa koulu, opiskelu, työpaikka, parisuhde ja perhe – ovat tyydyttävällä tolalla, joutuukin miettimään, mitä ihan itse haluaa.

Vuoden sitaatiksi käyköön klassikko: Spice Girlsin :

”Tell me what you want, what you really really want.”

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.