Kolumni: Kahdeksan tunnin elämänohjeessa saattaa sittenkin piillä iso viisaus

Matti Eve

Meillä suomalaisilla on omituinen kuvitelma, että olisimme jotenkin parempia kuin muut. Vuosikymmeniä meille uskoteltiin, että vain suomalaiset osaavat rakentaa taloja, tehdä laivoja, kouluttaa lapsia jne.

Nyt ihmettelemme, kun emme olekaan kansainvälisissä vertailuissa enää kärkijoukkoa. Maailma ei ryöstä meidän parhaita ”aivojamme”, vaan niilläkin markkinoilla olemme vain yksi maa muiden joukossa.

Ovatko muut kehittyneet ja menneet ohitsemme, vai olemmeko laiskistuneet ja jääneet sutimaan paikoillemme?

Suuret ikäluokat ja tämän päivän aikuiset eivät kurssia muuta, mutta nuoret sen tekevät.

Meillä kasvatusalan ammattilaiset ovatkin kääntäneet katseet jo tulevaan. Tosin he ovat huolissaan jopa peruskoulun ala-asteikäisistä, eli juuri heistä, jotka tämänkin asian tulevaisuudessa ratkaisevat.

Yhtenä suurena huolena on lasten ja nuorten masentuneisuus ja sosiaalisten taitojen puutteellisuus. Syitä etsitään niin kouluista kuin kodeista.

Aidot ihmistenväliset kohtaamiset ovat jääneet teknologian jalkoihin.

Virtuaalimaailma on korvannut aidot ihmissuhteet. Enää ei tarvitse lähteä toiselle puolelle kaupunkia tapaamaan kavereita, kun kaverit ovat omalla näyttöruudulla. Tämä kiistaton tosiasia näkyy käyttäytymisessämme ja sitä kautta koulussa ja oppimisessa.

Mekin voisimme olla yhtä rohkeita kuin esimerkiksi ranskalaiset ja alaskalaiset. Molemmat tekivät radikaalin päätöksen kieltämällä kännyköiden käytön koulupäivän aikana. Alaskassa tämä päätös tehtiin kolme vuotta sitten ja Ranskassa vuonna 2018.

Tulokset ovat huikeita. Alaskassa kännyköiden kielto on oppilaiden mielestä ollut positiivinen päätös. He ovat yllättäen löytäneet aivan uusia kavereita ja huomanneet, että ihmisten välinen kanssakäyminen on huomattavasti mukavampaa kuin virtuaalinen maailma.

Oppimistulokset ovat myös parantuneet. Opettajien mielestä oppilaiden keskittymiskyky ja oppimistaidot ovat kohentuneet huomattavasti.

Opettajat sanovat, että on huomattavasti antoisampaa luennoida täydelle salille, kun oppilaat keskittyvät käsillä olevaan opetukseen eikä kädessä olevan kapulan ruutuun.

Ranskasta kantautuu samanlaista tietoa.

Ranskan viranomaiset saivat ankaraa kritiikkiä siitä, että eihän sivistysvaltio voi alkaa holhota lapsiaan ja kieltää kännyköitä kouluissa. Nyt he ovat näyttäneet, että kyllä voi ja päätös oli oikea.

Olisiko meidän suomalaistenkin tehtävä myös radikaaleja ratkaisuja? Eikä ainoastaan kouluissa vaan kenties myös työelämässä? Vai onko niin, että kännyköiden käytöstä ei olla valmiita luopumaan, kun siitä jo tullut ns. saavutettu etu?

Oli kuinka tahansa, niin pienillä muutoksilla on vaikutus suuriin elämänmuutoksiin ja siten työn sekä koulutuksen tuloksiin. Vanhemmat ja viisaammat ovat noudattaneet kultaista kahdeksan tunnin ohjetta. Kahdeksan tuntia askareita, kahdeksan vapaa-aikaa ja kahdeksan lepoa.

Tuossa elämänohjeessa saattaa sittenkin piillä iso viisaus.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt

Näytä lisää

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.