Jos suosit ulkomaista, valitse Kanarialinnut

Mikael Hoikkala

Suomalaisten jalkapallofanaatikkojen joukon keskellä on pitkään vallinnut jakolinja. On niitä, joille nimenomaan kotimainen futis on sydämenasia, ja niitä, jotka kakat nakkaavat Veikkausliigasta ja tunnustavat vain ulkomaalaisten huippuseurojen värejä.

Jälkimmäiselle suuntaukselle on nimikin keksitty. ”Mieshuoraus on jalkapallon syöpä”, kuuluu viestiketjun otsikko Futisforum-keskustelupalstalla.

Ruma termi, mutta otsikon väittämälle on perusteensa. Kunnioituksen puute ja suoranainen nälviminen on jarruttanut suomalaisen jalkapallon kehittymistä.

En yritä väittää kotimaisen sarjafutiksen tasoa paremmaksi kuin se on tai kehua puoliammattimaisesti toimivia seuroja huippuammattimaisiksi. Sitä kuitenkin ihmettelen, kuinka harvoissa perheissä ollaan kiinnostuneita oman kaupungin edustusjoukkueen tekemisistä, vaikka perheen lapset ja nuoret palloilevat kaupungin junioriseuroissa. Jalkapallohan on Suomen harrastetuin kilpalaji, ja kansainvälisillä huippupeleillä on korkeat tv-katsojaluvut.

Kyse on asenteista ja ilmapiiristä. Esikuvia ei aina tarvitsisi hakea kaukaa ja vaatia maailman parasta, kun hyvää löytyy läheltäkin. Esimerkkiä voi katsoa Pohjois-Amerikan yliopistosarjoista, joissa yleisömäärät ovat poskettomia, vaikkei pelin taso olekaan ammattilaisliigojen veroista.

Nyt suomifutiksen kierre näyttää olevan kääntymässä, kiitos miesten A-maajoukkueen eli Huuhkajien menestyksen.

Tässä nosteessa yksi seurajoukkue on saanut Suomesta vauhdikkaammin uusia faneja kuin mikään muu aikoihin. Tuo seura on Teemu Pukin edustama Norwich City.

Monen muun ulkomaalaisen seuran tapauksessa saattaisin ärsyyntyä, mutta nyt olen hyvilläni.

Ensinnäkin siksi, että Pukki on noussut kansainvälisesti tunnustetuksi huippunimeksi muidenkin kuin meidän suomalaisten silmissä. Häntä kannattaa seurata, häntä saa hehkuttaa.

Toiseksi siksi, että kyse ei ole suurseurasta. Vaikka Norwich kaikella todennäköisyydellä putoaa keväällä Englannin Valioliigasta, Pukin ansiosta moni katsoja on muodostanut joukkueeseen kiintymyssuhteen, joka ei sammu ­takaiskusta.

Huippuseurojen vankkureissa pääsee helpommin kokemaan menestyksen euforiaa, mutta urheilusta oppii ja urheilijoita arvostaa enemmän, kun menestys ei ole katsojalle ainoa itseisarvo.

Kolmantena ja isoimpana asiana haluan kehua Norwichin tapaa tehdä asioita. ”Kanarialintujen” keltavihreät vaatteet ja asusteet ovat menneet kaupaksi, kun seura on tehnyt täsmäiskuja Suomeen myydäkseen fanituotteita ja nostaakseen Pukki-hypeä.

Bisnestähän se on, mutta Suomen kokoinen markkina-alue tuskin on kultakaivos kymmenien miljoonien eurojen liikevaihtoa pyörittävälle yritykselle.

Toissa viikolla Norwich julkaisi lähes tunnin pituisen tv-dokumentin, jossa kuljetaan Huuhkajien liepeillä viime syksyn historiallisessa EM-karsinnassa.

Jos sekin on bisnestä Norwichille, niin olkoon. Ainakin se on kulttuuriteko, joka tuo hyötyä ja näkyvyyttä suomalaiselle jalkapallolle. Sen puolesta saa mieli­hyvin jokusen lantin Norwich Cityn kassaan kantaakin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.