Metsäisillä polkuseikkailuilla elämä on helppoa, valintoja ei tarvitse tehdä kuin risteyksissä

Päivi Piirainen

Minulla on tapana tehdä lauantaisin pidempi metsälenkki. Tällaisena lumettomana talvena lenkille meno on ollut helppoa, kun ei ole tarvinnut raahata suksia minnekään ladun varteen vaan lenkille on päässyt suoraan ­koti­ovelta.

Kuulun siihen onnekkaaseen ja erittäin suureen lahtelaisjoukkoon, jonka lähimetsä sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä kotoa.

Lähimetsät ja niiden ulkoilureitit ja luontopolut ovat vuosien mittaan tulleet tutuiksi – ja käyneet samalla vähän tylsiksi. Onneksi reiteiltä risteilee pienempiä polkuja, joita seuraamalla voi päätyä uusiin ja yllättäviinkin paikkoihin.

Olen uusia polkuja sattuman­varaisesti seuraamalla löytänyt komeita näköalapaikkoja, kirkkaita lähteitä, valtavia siirtolohkareita, kauriiden laitumia ja jättimäisiä muurahaispesiä. Syksyllä sienestysaikaan olen tehnyt herkullisia löytöjä sankoista kuusikoista ja paksuista sammalmättäistä.

Olenpa löytänyt myös laittoman kaatopaikan autonrenkaineen ja muine romuineen. Ihmettelen, miten paljon viitsitään nähdä vaivaa jätteiden piilottamiseksi metsään, kun helpommalla pääsisi reilulla kaatopaikkakäynnillä.

Metsäkävelyillä polkujen risteyk­sissä valitsen aina sen, joka sillä hetkellä mielestäni näyttää kivemmalta.

Polkujen vetovoimatekijöihin kuuluvat muun muassa kivet ja juurakot eli juuri ne asiat, joita hoidetuilla reiteillä ei ole. Vieraalla polulla joutuu väkisinkin keskittymään sekä pystyssä että suunnassa pysymiseen.

Olo on vähän kuin entisaikojen tutkimusmatkailijalla, kun edessä on tuntematon ja aistit ovat enemmän avoinna kuin valmiiksi rakennetussa maisemassa.

Välillä tulee pyörittyä metsässä ympyrää ja välillä tupsahdettua petäjiköstä pellon pientareelle naapuritaajamaan tai jopa melkein naapurikaupunkiin.

Vinkkinä kaikille, että Orimattilan Pasina ja Pennala ovat Lahdesta vain jalkapatikan päässä. Lähimetsät ovat yllättävän laajat, kun niitä lähtee kunnolla tarpomaan.

Retken jälkeen on mukava tutkia karttaa ja katsella, missä sitä taas onkaan seikkailtu.

Pari viikkoa sitten Tampereen yliopistossa tarkastetun väitöstutkimuksen mukaan luonnossa liikkumisesta on mahdollista saada apua stressiin.

Tutkimuksen mukaan luontoliikunnassa merkitystä oli sillä, mihin huomio luonnossa kiinnittyi. Keskittyminen omiin ajatuksiin ja ympäröivään luontoon olivat yhteydessä parempaan mielialaan.

Allekirjoitan omalta ­kohdaltani nämä väitteet. Ilahdun, kun saan istumatyön vastapainoksi käveleskellä ulkona luonnossa. Viihdyn vehreydessä ja tykkään tutkia luontoa. Parasta on, että kynnys lähteä metsäretkelle on matala.

Ei tarvita sen kummempia valmisteluja kuin säänkestävät ulkotamineet ja hyvät kengät. Kunto kasvaa kohisten, kun pistää tossua toisen eteen. Yöllä nukuttaa hyvin.

Hapekkaassa ulkoilmassa ja tasaisessa liikkeessä mieltä vaivanneet pulmat ratkeavat kuin itsestään. Kun ongelmanratkaisu­kohdan yli on päästy ja stressi karkotettu, sen jälkeen voi vaan nauttia elämästä ja eteenpäin kulkemisesta. Valintoja ei tarvitse tehdä kuin risteyksissä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.