Lukijalta: Padasjoen Lentokerhon lopettaminen oli kova isku

Maineikas Padasjoen Lentokerho on lopetettu. Syynä oli ikääntyvä ilmailuväki pienessä pitäjässä. Tämä yli 60-vuotias talvi-ilmailuun erikoistunut kerho oli samalla koko maailmankin arktisimpia seuroja. Lopettamispäätös merkitsee todennäköisesti myös sitä, että Padasjoen Nyystölän metsittyneen korpikentän palauttaminen uudelleen harrasteilmailijoiden käyttöön ei toteudu.

”Käytössämme on kuitenkin ollut koko ajan maailman suurin lentokenttä, Päijänne. Sen kiitoradalla on pituutta yli 100 kilometriä. Leveyden kanssa on hieman ongelmia. Onhan järvi paikka paikoin jopa reilusti alle 10 kilometriä”, sanoi purjelentoon liittyvistä ansioistaan lentokapteenin arvon saanut Taisto Saarinen. Hän kuoli pari vuotta sitten.

Saarisen kuningasajatuksensa oli vuodesta toiseen sodanaikaisen Nyystölän korpikentän raivaaminen uudelleen Tarusjärvellä alle 500 kiloa painaville pienkoneille sopivaksi. Se ehti saada melkoista kannatusta varsinkin seuran ”vanhojen partojen” keskuudessa. Heistä valtion päämiehiäkin ulkomaille leipätyössään kiidättänyt lentokapteeni Veli-Pekka Ranki ehti lämmetä ajatukselle.

Itse tunnen vieläkin elävänä takapuolessaan ensimmäisen ilmastartin kömpelöllä alkeiskone Harakalla möykkyiseltä Päijänteen jäältä. Kökötin 14 vuotiaan rohkeudella ypöyksin avonaisessa vanerituolissa. Sovitusta merkistä harrasteilmailun ideanikkari Urpo Koivukoski kiristi Harakan nokkaan kiinnitetyn vetonarun ja hoputti hoppa-Fordinsa vauhtiin. Vesi valui silmistä ja korvissa humisi. Pienen ilmapompun jälkeen oli päästävä nopeasti alas.

Koivukoski muisti sanoa, että purjelento ei ole ryppyotsaisten harrastus. Kerhon toiminnan aikana hän ansioitui alan kekseliäänä teknisenä kehittäjänä. Suomen Ilmailuliitto palkitsi Koivukosken kevytilmailun kehittämisestä Suomessa Kotkanpoika -patsaalla vuonna 1988.

Tiedän, että Puolustusvoimilla ja Ilmavoimilla on alueella omia suunnitelmiaan. Yksi Nyystölän korpikentän hyvistä puolista olisi kunnostuksen jälkeen ollut se, että korpikentän ympärillä oleva Tarusjärven ja Evon laaja erämaa-alue on Etelä-Suomessa tuiki harvinaista niin sanottua vapaata ilmatilaa. Toisin sanoen alueella ei ole minkään kentän lennonjohdon alaista liikennettä.

Rankin tietojen mukaan kentän käyttö eri toimijoiden kesken voisi vieläkin olla Tarusjärvellä yhteen sovitettavissa. Siitä ehdittiin ”laajalla rintamalla” jo viime vuosina neuvotella.

Padasjoen Lentokerho kunnosti kentän ensimmäisen kerran tukikohdakseen jo vuonna 1957. Silloin rakennettiin purjekoneiden säilytystä varten myös Harakanpesä. Nimi saatiin alkeiskone Harakasta. Nykyisin se on kaikessa askeettisuudessaan nähtävillä Vantaan ilmailumuseossa.

Valtion palo-opiston rehtori Erkki Saksa järjesti kentällä 1980-luvulla helikopterivetoisen metsäpalon sammutusnäytöksen. Lisäksi lentokerhon oma poika Heikki Koivukoski starttasi samalta kentältä tiettävästi ensimmäisenä Suomessa jalkapelissä moottoroidulla riippuliitimellä taivaalle. Sieltä hän laskeutui myös jalkapelissä onnellisesti takaisin maan kamaralle.

Harrasteilmailun lisäksi Nyystölän kunnostettava korpikenttä sopisi hyvin myös metsäpalojen valvonta- ja sammutuslentotoimintaan. Onhan vieressä paloalan valtakunnallinen koulutus- ja leirikeskus ja ympärillä Etelä-Suomen viimeiset yhtenäiset metsäalueet.

Jaakko Ritamies

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu