Pääkirjoitus: Lässähdyksiä ja oikeita askelia

Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sd.) piti tiukasti kiinni Suomen oikeusvaltiokannoista puheenjohtajakaudella. Kenzo Tribouillard / Lehtikuva

Suomen puolivuotinen EU-puheenjohtajuus päättyy vuodenvaiheessa, kun tehtävät Suomelta perii EU:n toistaiseksi tuorein jäsenmaa, kesällä 2013 unioniin liittynyt Kroatia.

Turhan tylyä olisi todeta, ettei Suomen puheenjohtajakaudesta jää merkkiäkään unionin historiaan. On kuitenkin niin, että Suomen sinänsä erittäin kannatettavat ja hyvät, mutta reaali­poliittisesti ajateltuna tavattoman kunnianhimoiset tavoitteet jäivät liiaksi toteutumatta.

Suomen puheenjohtajuuskauden pääteemoina olivat ilmastotoimien ja oikeusvaltiokehityksen edistäminen.

Suomi yritti saada kaikkia EU:n jäsenmaita vuoden 2050 hiili­neutraalisuustavoitteen taakse, mutta tavoite lässähti Suomen puheenjohtajuuskauden loppumetreillä unionin hiilenmustan kapinallisen Puolan vastustukseen. Suomea ei tietenkään voi syyttää siitä, että Puola on juuttunut ilmastonmuutoksen hillinnässä vastahankaajien joukkoon.

Suomen puheenjohtajakauden ykköstavoite yhteisestä hiili­neutraalisuusjulistuksesta olisi toteutunut, jos Eurooppa-neuvostossa ei vaadittaisi jäsenmaiden yksimielisyyttä. Yksimielisyysvaatimus on etenkin valtavista periaatteellisista asioista päätettäessä sietämätön riesa. Tälläkin kertaa yksi kapinallinen pystyi torppaamaan maanosan ja koko planeetan tulevaisuuden kannalta merkittävän julistuksen.

EU-maat pyrkivät saamaan aikaan yhteisen ilmastositoumuksen seuraavan kerran ensi kesänä. Toivottavasti Kroatian vahtivuorolla tällainen myös saadaan. Puola on painostettava yhteiseen ilmastoriviin keinoja kaihtamatta.

Suomi yritti omalla kaudellaan edistää myös EU:n laajentumista Länsi-Balkanin suuntaan. Nämäkin ponnistelut jäivät vaille tuloksia yksimielisyyden puuttuessa Ranskan takia.

Tulevien vuosien rahoituskehyksen kokoamisessa Suomi pyrki toimimaan kompromissin muodostajana. Suomen ehdotus sai mittavaa kritiikkiä miltei kaikista ilmansuunnista. Suomen saama kritiikki kertoo enemmän EU:n nykytilasta kuin siitä, että Suomen suoritus olisi ollut poikkeuksellisen heikko. Konsensuksen rakentaminen nyky-EU:ssa on miltei mahdoton tehtävä.

Oikeusvaltiokehityksessä otettiin oikeita askelia. Suomi piti tiukasti kiinni pitkän aikavälin rahoitusneuvotteluihin liittyvästä kirjauksesta, jonka perusteella jäsenmaa voi menettää EU:sta saamaansa rahoitusta, mikäli rahankäyttöön liittyy oikeus­valtioepäselvyyksiä.

Oikeusvaltiokeskustelua sinnikkäästi ylläpitänyt Suomi oli puheenjohtajamaana autoritaarisella tiellä olevan Unkarin törkypuheiden kohteena, mutta Suomi ei perääntynyt – ja hyvä niin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.