Tee se itse -haarniska

Arttu Mäkelä

Tiistaina tiedotusvälineet ja sosiaalinen media täyttyivät Robin Williamsin kuolinuutisista. Rakastetun koomikon itsemurhan jälkimainingeissa heräsi monenlaista keskustelua siitä, miten itsemurhasta tulisi keskustella julkisesti.

Jo saman päivän aikana David Wong käsitteli huumorisivusto Cracked.comin artikkelissaan sitä, kuinka monet hauskat ihmiset luovat hauskan ulkokuorensa peittääkseen pinnan alla vellovat ongelmansa muulta maailmalta. Joillain koomikoilla saattaa olla taustalla vakaviakin henkisiä ongelmia tai vaikkapa addiktioita. Williamsin kohdalla tiedotusvälineet puhuivat koomikon synkästä puolesta.

Nykyaikana tälle suojakilvelle löytyy kuitenkin termi, joka kuvaa paremmin markkinataloudellisesti vinoutunutta yhteiskuntaamme - brändi.

Yksityishenkilöiden brändityö ei suinkaan ole aina tahallista. Wongin käsittelemien koomikoiden kohdalla kyse lienee eräänlaisesta pakonomaisesta selviytymiskeinosta. Huumori on tapa tulla hyväksytyksi ja näyttää olevansa kunnossa. Ajatus brändistä defenssimekanismina on ehkä selkeimmin esillä tässä tapauksessa.

Henkilöbrändäyksen tarve on yleistynyt työmarkkinoilla hyvin paljon edellisten vuosikymmenten aikana. Koulutuspohja ja puhdasta kultaa oleva CV eivät enää avaa ovia. Sen sijaan täytyy olla räiskyvä, verkostonsa useille kalavesille levittänyt sosiaalisen median ammattilainen. Tarvitset kiiltävän haarniskan, jonka myötä sinut huomataan haluamallasi tavalla.

Ilmiö leviää kovaa vauhtia myös yksityiselämän puolelle. Suurin syy tähän on sosiaalinen media. Instagramissa, Twitterissä ja Facebookissa luodaan mielikuvaa itsestä. Seuranhakupalvelu Tinderissä pitää itseään myydä tuntemattomille minimiresurssein. Kirjailija ja bisnesenkeli Timothy Ferriss yllyttääkin kaikkia pitämään brändiään yllä. On nimittäin luultavaa, että jo pelkästään sokkotreffeille tultaessa treffiseura on googlannut nimesi. Kollegani vei ajatuksen vieläkin pidemmälle: Sokkotreffejä ei enää ole, kun kaikkien ”persoonat” ovat julkisia.

Kysymys kuuluukin: Missä vaiheessa elämästä tuli teeskentelyä?

Missä kulkee brändin ja todellisen henkilön raja. Sosiaalisen median myötä on yleistynyt ilmiö, jota kutsutaan nimellä fear of missing out. Vapaasti suomennettuna kyse on siitä, että yksilö pelkää jäävänsä paitsi jostain. Internet on pullollaan kuvia muista tekemässä jännittäviä asioita. Samainen yksityishenkilö luultavasti julkaisee itsekin samanlaisia kuvia, jotka näyttävät hänet tietyssä valossa. Kun ihminen on luonut eräänlaisen kaikkien hyväksymän, ehkä jopa rakastaman, ihanneminän voi olla vaikea hyväksyä enää omaa itseään. Pahimmassa tapauksessa yksilö alkaa vertailla itseään tähän luomaansa avatariin, keinominään. Haarniska alkaakin yhtäkkiä elää omaa elämäänsä.

Monet Robin Williamsin pitkäaikaisista ystävistä kertoivat, kuinka hänen kanssaan oli vaikea olla yksin. Hän tarvitsi vähintään kaksi ihmistä, jotta show pääsi käyntiin. Harva tapasi todellisen miehen värikkään haarniskan takaa, eikä moni varmaan kokenut tarvettakaan tähän. Osaammeko enää kohdata toisiamme ilman suojuksia?

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.