Tule takaisin, pihan hyötyeläin

Minna Krupka

Kesän korvalla ensimmäisenä valoisana iltana sen oivalsin. Pyöräilin kohti kotia, kun pusikossa kahahti. Olin aivan varma, että näen siilin. Ikäväkseni erehdyin. En nähnyt siiliä, enkä ole nähnyt sittemminkään.

Tarkemmin kun mietin, en muista nähneeni siilejä pitkään aikaan. En viime kesänä, enkä varmaan sitäkään edeltävänä. Aiemmin niitä kyllä näkyi kotikulmillani, omakoti- ja rivitalolähiössä Lahden ydinkeskustan ulkopuolella. Nyt ei ole näkynyt elävää eikä raatoa. Lyhyt kysely lähipiirille osoitti, ettei siilejä ole nähty sielläkään. Vain yksi oli onnistunut pikkupiikikkään näkemään. Siitä oli todisteena kännykällä otettu kuva, niin erikoinen asia se oli.

Missä ovat nuo matalajalkaiset, erikoiset mutta hellyttävät eläimet? Siilit, joiden pikkuruisista silmistä näkyi ainakin arkuutta jos ne viilikupin yltä tavoitti. Silloin, kun internet ei ollut joka kodin ylellisyys, siilit saivat itselleen sopimatonta tarjoilua varmasti useammassakin pihabaarissa. Oikeasti siili on enemmänkin lihansyöjä, eivätkä maitotuotteet sille sovi. Siilien suojeluun kannustava Siili kiikarissa -sivusto ehdottaa tarjoilemaan kissan tai koirien kuivapapanoita veteen liotettuna.

Englannissa siilikannan kato on jo vahvistettu. Siellä siilien määrä on vähentynyt kolmanneksella 2000-luvulla. Uhanalaisten lajien tutkimukseen perehtynyt säätiö People’s Trust for Endangered Species pitää tätä 2013 julkistettua tietoa erittäin vakavana asiana. Myös Suomessa epäviralliset tutkimukset esittävät kannan vähentyneen. Asia huutaa tarkempaa tutkimusta. Sitä odotellessa omat siilihavaintonsa voi käydä ilmoittamassa Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-tietokantaan.

Mutta miksi siiliä kannattaa suojella? Ensinnäkin se on rauhoitettu eläin, jota voidaan pitää myös hyötyeläimenä. Lähinnä öisin liikkuva siili pitää pihan etanat ja ötökät poissa. Ei niin kevyt eläin saa kunnon tuhojakaan aikaan. Se on se turkki, mikä hämää kokonaismassan arvioinnissa. Kaiken sen piikin alla siili on vain reilun kilon painava ruipelo. Siilit ansaitsevat huomiomme, etteivät ne vaan joudu sinne samaan perimätiedon tarunhohtoiseen arkistoon, jonne ”talvisin hiihdettiin kouluun” on jo joutunut. ”Ennen oli siilejä”.

Siilisivuston mukaan siilit eivät enää selviä ilmastonmuutoksen ja talvipesien puutteen seurauksena. Luontomme on tolaltaan ja seuraukset ovat nyt todellisuutta. Vai olisiko sittenkin edes pieni mahdollisuus, ettemme huomaa luontoomme kuuluvia kappaleita, kun katse on alati muissa vempaimissa ja ajatuksemme ei niin luonnonläheisissä aiheissa?

Suosittelen antamaan ajatuksen siileille tai ylipäätään luonnolle. Rohkaisen poikkeamaan edes muutaman askeleen ajaksi asfaltilta metsäpolulle, istahtamaan puiston penkille tai oikaisemaan selän nurmikolle. Jos ei eläimistön, niin muun luonnon havainnointi, vaikkapa eri värisävyjen bongailu tai ohilipuvien pilvien tarkkailu, on pysähtymistä. Se on sitä mindfullnessia ja näennäisesti kevyempien ajatusten tarjoamista alati ahkeroivalle pääkopalle.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut