Kiinassa ei päässyt virkamieheksi, jos ei hallinnut runoutta - ja muita historian helmiä

Petteri Ruotsalainen

Kesälomalla mökkimaisemissa luin Ari Turusen kirjan Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit. Kaamoksellinen uutisvyöry on viime aikoina käynyt henkisesti niin raskaaksi, että luin kirjan vielä uudestaan. Piristi.

Kirjassa esitellään yhdeksän kaupunkia reilun 2 000 vuoden ajalta. Yhteisenä tekijänä oli se, että niissä siedettiin erilaisuutta, kannustettiin vapaaseen kriittiseen ajatteluun ja suvaittiin vieraita kieliä, uskontoja ja kulttuureita. Seurauksena oli poikkeuksellinen menestys.

Iso kuva on historiassa se, joka on arvoltaan painavin, mutta itse pysähdyn poikkeuksetta kiehtoviin yksityiskohtiin.

Abbasidien valtakunnassa kosmopoliittisessa Bagdadissa 700-800-luvulla tiede kukoisti, ja arvoa nautti tällainen lause: ”Oppineen muste on pyhempi kuin marttyyrin veri.”

Song-dynastiassa Kiinassa 1000-luvulla ei päässyt virkamieheksi, jos ei hallinnut runoutta.

1600-luvun Amsterdamissa oli 400 kirjakauppaa. Suomessa niitä on vuonna 2015 noin 250.

Minä jaksan kerta toisensa jälkeen lukea Aleksandrian kaupungin kirjastosta, jonka missio yli 2 000 vuotta sitten oli kerätä kopio jokaisesta silloin maailmassa kirjoitetusta kirjasta. Tämä oli valtakunta, joka kaappasi laivoja viedäkseen niistä kirjat. Noh, jokin sotahan aina tulee, ja niinpä kirjasto poltettiin, minkä seurauksena juuri sinun lukemasi koulun historian kirja sisälsi ajanlaskua edeltävältä ajalta minimaalisen määrän tietoa verrattuna siihen, mikä olisi ollut mahdollista. Äärikristityt murhasivat viimeisen kirjastonhoitajan tyttären, filosofi-tutkija Hypatian. Aina vain kurkkuani kuristaa tämän kertomuksen loppupuoli. Lapsekkaalle historialliselle melankolialleni saa vapaasti nauraa ääneen.

Tämän kolumnin nettikommentoinnista voi helposti ennustaa, että se keskittyy pääosin maahanmuuttopolitiikkaan. Sama toki pätee tätä nykyä esimerkiksi curlingia tai luumukiisseliä koskeviin artikkeleihin. Itse en kuitenkaan lukiessani ajatellut mamuja vaan enemmänkin taloutta.

Historian tuttujen ja tuntemattomien menestyskaupunkien tarinoista ilmenee vastaansanomattomasti se, mitä monet nykyajan downshiftaavat piipertäjät eivät tajua. Kukoistava bisnes kulkee käsi kädessä kaiken kukoistuksen - ajattelun, kulttuurin, vapaa-ajan - kanssa.

Suomen talouselämässä kukoistaa nyt sisäänpäinkääntyneisyys, pelko ja pitkän kiekon roiskaisut. Vaikka onkin klisee edes mainita näissä yhteyksissä Piilaaksoa, kiehtovasti Turunen punoo San Franciscon pahalta haisevat hipit ja beatnik-kirjakaupat (City Lights, suosittelen lämpimästi) yhteen lähialueen käsittämättömät mittasuhteet saaneen digibisnesräjähdyksen kanssa. Erilaisia ajatuksia ja ihmisiä sietävä maailma on parempi kasvualusta uudelle liiketoiminnalle kuin virheitä pelkäävä hierarkia.

Ostakaa Ari Turusen kirjoja. Suomi tarvitsee joka ikisen hauskan, sivistyneen ja sujuvasanaisen tieteen popularisoijan, joka näille poloisille Pohjan maille on sattunut syntymään.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut