Sepeäminen - seikkailua inhimillisen ajattelukyvyn metsiköissä

Samuli Aaltonen

Yksinkertaisesta suoliolennosta ihminen on miljoonissa vuosissa kehittynyt ylisuurten aivojen orjaksi, joka menee solmuun pelkän oman päättämättömyytensä edessä, kun pitää huomioida liian paljon eri vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia ennen kuin voi tehdä ratkaisuja.

Tätä Markus Kajo Kettusena aikoinaan nimitti hedelmättömäksi psyykkiseksi sepeämiseksi, jonka fyysinen vastine on se ele, kun ihminen yrittää hamuta esinettä lattialta näkemättä sitä. Siinä yritetään haromalla toistaa samaa liikettä niin kauan, että kappale osuu käteen. Tilanteessa toimija on hyvin avuttoman oloinen samaan tapaan kuin jahkatessa samaa ajatusten kehää, mihinkään päätymättä.

Hyödyttömästä henkisestä sepeämisestä on olemassa juutalaisen ylihuolehtivan äidin tarina, jossa tämä on lähettänyt lapselleen opiskelupaikkakunnalle postissa kaksi villapaitaa, sinisen ja punaisen, ja kun lapsi sitten tulee joululomalle kotiin, äiskä äkkää heti eteisessä punaisen villapaidan perillisen päällä, ja kysyy, mikä vika siinä sinisessä on, kun sinä et sitä pidä.

Eräs mahdollinen kaksoissidoksen laukaisuyritys olisi sanoa, että onhan se minulla täällä alla, äitikulta, mutta tätä ei voi suositella, ellei ole varautunut todistamaan. Yrityksen kannattaisi perustua faktoihin, tai muuten tilanne saattaa pahentua entisestään.

Ylihuolehtivan juutalaisäidin tilalle saattaa elämän myöhemmissä vaiheissa osua joku muu lähietäisyyden ihminen, kuten puoliso, eikä tässä kuvattu sepeäminen silloin lopu oikeastaan koskaan, vaan sen kanssa korkeintaan oppii elämään. Olemmekin kehittäneet kirjavan valikoiman keinoja liudentaa näitä kognitiivisen dissonanssin tilojamme tilanteissa, joissa olemme joutuneet kahden samaan aikaan eri suuntiin vetävän asian valtaan.

Tätä kuvaa Aisopoksen ikivanha eläinsatu-sanonta ”happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista”. Alkuperäisessä versiossa kettu ei ylety viinirypäleisiin ja pois lähtiessään toteaa, että raakoja ne olisivat olleetkin. Tämä lieventää sepeämistä kahden ristiriitaisen motiivin välillä. Hyvin tai ei, riippuen siitä kuinka hyvin pystyy itselleen uskottelemaan, ettei olisi halunnutkaan.

Eräs pitkälle jalostunut muoto tästä on niin sanottu rikotun ikkunan ongelma, jossa todistellaan, että rikottu ikkuna tuo taloudellista kasvua siinä muodossa, että lasimestari saa näin töitä, ja voi ostaa esimerkiksi leipurilta leipää, joka myös hyötyy, eli hyvä vaan että näin kävi.

Kaikki kyllä huomaavat tähän liittyvät piilokulut, mutta ihminen on taipuvainen selittämään asiat parhain päin.

Aiheeseen liittyvää

  1. Siniset vai punaiset sukat? 21.10.2016 7:25

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut