Lukijalta: Pystyykö brittiläinen versio demokratiasta itseoikaisuun?

Euroopan unionissa on parhaillaan menossa prosessi, jollaista ei ole ollut samassa mittakaavassa koskaan aikaisemmin Euroopan historiassa. EU:ssa ollaan muuttamassa maanosan maiden keskinäistä järjestystä isosti. Neuvoteltu on toki aiemminkin, mutta järjestelyt on sitten vain hoidettu voimapolitiikalla ja asein.

Nyt Euroopan unionissa tehdään sitä, mitä varten unioni aikanaan kehitettiin. Siis yritetään ratkaista rauhanomaisesti isotkin pulmat, joita eteen väistämättä tulee ja tuodaan.

Englannin pääministerin Theresa Mayn edesottamukset virassaan ovat näyttäneet viime viikkoina lievästi sanoen omituisilta. Euroopan tähänastisen finanssikeskuksen konservatiivinen pääministeri on lennellyt toistuvasti turhan päiten Brysselissä ja käynyt välillä laskemassa hävityt äänestykset omassa parlamentissaan.

May jopa tarjoutui eroamaan, jos hänen hallituksensa esitys hyväksytään parlamentissa. Tempoilu on koskenut Englannin eroa Euroopan unionista.

Pohjimmiltaan kyse on ollut kuningaskunnan halusta määrätä omat ehdot yhteistyölle, ja sisäpolitiikassa – jälleen – silkasta vallasta. Kolmen vuoden takainen kansanäänestys mittasi jotain muuta kuin EU:n ominaispainoa Britannian kannalta.

Uutta kansanäänestystä haluavien määrä on kasvanut Englannissa eropäivän eli ensi perjantain lähestyessä ja siihen liittyvien tosiasioiden pikku hiljaa paljastuessa sumun seasta.

EU on suostunut jo yhteen eroamispäivän lykkäykseen lisäneuvottelujen käymiseksi. Tällä viikolla EU joutuu ottamaan kantaa Mayn toiseen lykkäyspyyntöön. Se veisi Englannin haluaman eron yli toukokuussa järjestettävien EU-vaalien.

Jos lykkäys hyväksytään EU:ssa, Englanti joutuu EU-jäsenyyden edelleen jatkuessa järjestämään EU-vaalit. Silloin valitaan Englannin edustajat EU-parlamenttiin koko seuraavaksi kaudeksi, mutta valitut matkustavat kanaalin omalle puolelle kuitenkin heti, kun ero lopulta, ja nykytiedolla varsin pian, toteutuu. Ei vaikuta erityisen selkeältä.

Entäpä jos May haluaakin käyttää EU-vaaleja uuden kansanäänestyksen korvaajana? Silloin toimet ja viime aikojen väännöt näyttäisivät enemmän järkevältä toiminnalta kuin ajelehtimiselta kanaalin aallokossa.

Jos EU-myönteisyys ottaisi etusijan Englannin EU-vaaleissa, se voitaisiin tulkita EU-kansanäänestyksen päivitykseksi nyt, kun tietoa erosta ja sen vaikutuksista on enemmän kuin kansanäänestyksen aikaan. Vaalituloksen tulkitseminen tietysti jäisi hallitukselle, mikä ei Mayn kannalta ole suinkaan huono asia.

Edullinen Englannin kannalta olisi myös sellainen tapahtumien kulku, että koko eroasia otettaisiin vielä uudelleen neuvottelupöydälle EU:n ja Englannin kesken. Siinä Englannilla luultavasti olisi mahdollisuus saada lisäetuja sen vastineeksi, että maa nyt ei sitten eroaisikaan ja järjestäisi erinäisiä päänsäryn aiheita muulle yhteisölle Irlanteineen kaikkineen.

Jos eroamista vastustava mielipide näyttäytyisi maan EU-vaalissa toukokuussa riittävän selvänä, se antaisi Maylle selkänojaa sekä omassa parlamentissa että EU-neuvottelupöydässä. May oli alun perin eroamista vastaan.

On myös kiinnostavaa nähdä, pystyykö brittiläinen versio demokratiasta niin sanottuun itseoikaisuun.

Juha Sihvonen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.