Lukijalta: Lisää itsemääräämisoikeutta elämän viimeisiin aikoihin

Olen 84-vuotias nainen, tänään vielä toistenkin mielessä "okei-kunnossa". Tässä on kysymys eutanasiasta. Olen 25–30 vuotta sitten tehnyt hoitotestamentin. Silloin jo ihmettelin, että fyysisesti loukkaantuneelta saa letkut ottaa irti – elämä sammuu, mutta raja menee siinä, että jos olenkin ihmiskasvina, olenkin itsemääräämisoikeuden ulkopuolella.

Tämä on sitä. Jos meillä on kymmenenkin vuotta opiskellut uskovainen lääkäri kaikkine ihmiselämää suojelemisineen, niin huh,huh. Kivut, ja tästä maailmasta ulkopuolella henkisesti poissaolevana: ei piikkiä pyllyyn.

Pojallani on agility-harrastus koirien kanssa. Tykästyin Jaretta-nimiseen koiraan. Yli 14-vuotiaana Jaretalta menivät lonkat, ja fiksu naislääkäri sanoi, että nyt on inhimillinen koiran elämän jo loppu, piikki pyllyyn.

Näin elollisena olentona ihminen jää kauas pois inhimillisyydestä. Olen tosi kateellinen koirille, mutta en saa kysyä heidän mielipidettään tästä piikkiasiasta. Kuka sanoo, missä menee inhimillisyys ja järki elämän säilyttämisessä? Kaikkiko elämä saman arvoista?

Kun nyt on rahaa antaa paperittomille pakolaisille, että lähtevät Suomesta livohkaan, niin kaiken inhimillisen järjen mukaan minun ei tarvitse antaa selityksen selitystä. Haluan valtion tulo- ja menoarviosta menolipun Belgiaan. Siellä sovin eutanasian tapahtuvan.

Mitä tänään tapahtuu päivittäin ikäihmisten hoitopaikoissa, ei ole sivistysvaltiona elämistä. Tapasin Pekka Haaviston. Kysyin, tarvitseeko todella hävetä, pelätä ja pyytää anteeksi olemassaoloaan. Haavistohan oli siinä 50 000 allekirjoittajan mukana etunenässä. Mitä teki eduskunta? Pyyhki ahteriaan.

Minua ihan oikeasti hävettää, ketuttaa, ja kaikkea mahdollista tulla jossain kulttuurissa arvostetuksi vanhukseksi. Ei ole hoitajien vika, jos heillä on työkavereina haamuja. Arvostus hoitotyötä kohtaan on hävettävää. Ei ole nuoria tulossa tämän hetken tietojen mukaan.

Jos eduskunnassa olisi tässä ja nyt -eläviä, ajattelevia ihmisiä ja saisimme lääkärit unohtamaan "elämän kunnioittamisen", kun ei ole enää inhimillistä elämää. Jos hoitotestamentti tulisi pakolliseksi, kun ollaan vielä hyvissä ruumiin ja sielun voimissa todistajien mukaan, lakkaisivat ikäihmiset liikaa viemästä yhteiskunnan varoja.

Henkilökohtaisesti en halua kuulua ryhmään, josta ei ole kuin rahan menoa, ja kohta ei ole hoitajia, niitä sinnikkäitäkään, hoitamaan.

Leena 84 v.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt

Näytä lisää

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.