Reilun kilometrin koulumatka 1990-luvulla tuntuu nyt etuoikeudelta

Millamari Uotila

Ensimmäisellä luokalla koulutie piti vielä taittaa jalkaisin, vaikka pyörävarastossa kiilteli jo uusi menopeli. Onneksi koulumatkan kulki nopeasti kävellenkin. Matka kotiovelta kouluun kun oli vain puolitoista kilometriä. Tie vei halki asuntoalueen, yhden risteyksen yli ja pellon poikki. Syksyllä sänkipellon yli sai oikaista, mikä joudutti matkaa entisestään.

Ja toisin kuin suuret ikäluokat uskoisivat, 1990-luvun lapset saattoivat joskus jopa hiihtää kouluun, tosin vain talvella.

Lyhyt ja turvallinen koulumatka oli vuonna 1996 ihan tavallinen juttu. Nyt sitä muistellessa olo tuntuu suorastaan etuoikeutetulta.

Tänä päivänä parin kilometrin koulutie on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Kun syrjäkylän lähikoulu lakkaa, kouluja yhdistetään tai opetus siirtyy väistötiloihin sisäilmaongelmien takia, koulumatka voi pidentyä kilometrikaupalla. Tarvitaan koulukyytiä tai vanhempien jatkuvaa apua.

Lahdessa ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat voivat saada koulukyydin, kun koulumatka on yli kolme kilometriä pitkä. Esikoululaisilla ja 3–10-luokan oppilailla raja on yli viisi kilometriä.

Myös koulumatkan kestolla on väliä. Laki määrittelee, että alakoululaisen koulumatka saa viedä aikaa enintään 2,5 tuntia. Yli kaksituntinen matkustus vaatii jo pitkän matkan – tai mutkittelevan matkan. Tämän vuosikymmenen uusi koulukyyti-ilmiö Suomessa on ollut kiertoajelu. Kun koulukyytireittejä yhdistellään säästöjen saamiseksi ja koulutaksi mutkittelee halki haja-asutusalueen, matkaa ei taiteta ihan hetkessä. Jos koulukyytien järjestämiseen ei osoiteta riittävästi rahaa, lapsi maksaa seuraukset istumalihaksillaan ja vapaa-ajasta tingityillä tunneilla.

Suomalainen kouluverkko on harventunut selvästi sitten 1990-luvun: 25 vuodessa peruskoulujen määrä on puolittunut. Kymmenen vuotta sitten peruskouluja oli noin 3 100. Vuonna 2019 niitä oli jäljellä enää hieman yli 2 230.

Lahdessa uusimpiin lakkautuksiin kuuluu Uudenkylän koulu. Sen oppilaat aloittivat tänä syksynä Rakokiven koulussa.

Koulujen sulkemisilta tuskin vältytään tulevaisuudessakaan. uutisoi torstaina, että Lahden ympäristökuntia uhkaa ensi vuosikymmenellä oppilaskato. Oppilaiden määrän ennustetaan vähenevän 2020-luvun puoliväliin mennessä noin 10–30 prosenttia kunnasta riippuen. Monessa kunnassa mietitään jo, kuinka laaja tulevaisuuden kouluverkko voi olla. Esimerkiksi Hollolassa on tekeillä kouluverkkoselvitys, ja Asikkalassa selvitystä käsitellään syksyn aikana.

Ennuste ikäluokkien pienenemisestä on ilman muuta huolestuttava. Samaan aikaan mietityttää, kuinka lukuihin pitäisi suhtautua.

Jos tuijotetaan pelkkää oppilasennustetta ja ennakoidaan ikäluokkien pienenemistä kouluja sulkemalla, ennustus toteuttaa itseään. Silloin muuttoliikkeestä ei ainakaan ole apua. Kylä ilman koulua ei houkuttele lapsiperheitä.

Ikäluokan koko on yksi työkalu kouluverkon selvityksessä, mutta niin ovat myös trippimittari ja kello. Jos koulumatka kestää toista tuntia joka päivä, onko se kohtuullista, vaikka se olisikin laillista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt

Näytä lisää

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.