Kiusaamista ei pidä painaa villaisella

Milja Kungas

On piha ja pihalla keinu, keinussa pieni poika. Pojan katse on maahan suunnattu, lippalakki syvään painettu ja mieli täynnä surullisia ajatuksia. On bussipysäkki, jolla seisoo tyttö reppu selässään. Reppu on painava. Se on painava, koska siellä on äidinkielen, matematiikan ja ympäristöopin kirjojen lisäksi raskaita ajatuksia, pelkoa. Poika ja tyttö ovat kuvitteellisia, mutta yhtä lailla he voisivat olla myös todellisia.

Kiusaaminen on aihe, josta puhutaan paljon etenkin kouluvuoden alkaessa. Tänä syksynä kiusaaminen on ollut julkisuudessa esillä ehkä tavallistakin enemmän esikoiskirjailija Antti Röngän -kirjan ansiosta. Koulujen lukuvuoden alkamisen aikaan julkaistu kirja kertoo kiusaamisen jättämistä syvistä jäljistä.

Röngän kirja osuu lähelle, melkein liiankin lähelle, sillä sen tapahtumat sijoittuvat kotipaikkakuntaani Asikkalan Vääksyyn. Idyllinen, viehättävä, ihana paikka, ei maailmasta parempaa ole löytynyt, mutta kuten missä tahansa muualla, kulisseissa voi tapahtua rumia asioita. Rönkä on joissakin haastatteluissa tuonut esille oman kokemuksensa pienen paikkakunnan hankaluudesta. Esimerkiksi -lehdessä hän kertoi näin: ”Siellä on ihania ihmisiä, ja se on kaunis, turvallinen paikka kasvaa – mutta piirit ovat pienet. Samat ihmiset pyörivät niin koulussa, harrastuksissa kuin kaupoissa.”

Pienissä piireissä on etunsa ja haittansa. Parhaimmillaan ne luovat yhteisöllisyyttä, turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä, pahimmillaan taas nurkkakuntaisuutta, vieraanpelkoa ja poissulkemista.

Olen itse elänyt lapsuuteni Vääksyssä parikymmentä vuotta Rönkää aiemmin, ja nyt omista lapsistani kaksi käy koulua samalla paikkakunnalla.

Tänäkin vuonna lukukauden aluksi oli järjestetty vanhempainilta, jossa yhtenä teemana oli kiusaaminen. Pääviesti oli: kiusata ei saa. Aiheesta keskustelivat koulun rehtori ja Antti Röngän äiti.

Ilmi tuli esimerkiksi se, miten vaikea kiusaamisesta on joskus puhua, koska kukaan ei haluaisi kiusatun leimaa. Vaikenemisen kulttuuri ei kuitenkaan johda mihinkään, joten onneksi myös koulun periaatteena on, että asioista pitää puhua ja niille pitää tehdä jotakin. Myös ehkäisevän toiminnan merkitystä korostetaan.

Koska kiusaaminen ei katoa kieltämällä, on äärimmäisen tärkeää ehkäistä kiusaaminen ja puuttua siihen. On kuultava kaikkia osapuolia ja päästävä kiinni kiusaamisen juurisyihin.

Omana kouluaikanani läheiset ystävät olivat tuki ja turva. Heidän rinnallaan oli hyvä olla myös erilainen, vähän muottiin sopimaton. Kaikille ei käy yhtä onnekkaasti. Toiset joutuvat kohtaamaan toistuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, ilkeitä puheita ja yksin jättämistä. Nykyään nettikiusaaminen on vielä ihan oma lukunsa.

Antti Röngältä oli rohkeaa tulla esiin omalla kokemuksellaan aiheesta, joka on valitettavan ajankohtainen sukupolvesta toiseen, isoista kaupungeista pieniin maalaiskyliin. Kiusaaminen on epäreilua, aina.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.