”Mittavat sote-säästöt ilman palveluiden heikentymistä ovat mahdollisia,” lupasi yksityisen sosiaalialan työnantajia edustava Hyvinvointiala Hali ry tiedotteessaan toukokuussa. Tekstissä kerrotaan jopa 30 prosentin säästöistä julkiseen puoleen verrattuna – luku, jolla yhdistys on paukutellut henkseleitään mediassa jo kuukausien ajan.
Samaan aikaan, läpi koko kevään jatkuneiden palkkaneuvotteluiden, Hali on toistellut, miten yksityisellä puolella sosiaalipalveluissa työskentelevien hoitajien palkkoja ei vain voi nostaa samalla tasolle julkisella puolella samaa työtä tekevien kanssa. Alan yritykset kun kuulemma tekevät jo nyt tappiota.
Mitä tästä voi muuta päätellä kuin, että yksityisiä sosiaalipalveluja tarjoavat yritykset systemaattisesti alihinnoittelevat hyvinvointialueille tarjoamansa palvelut ja nojautuvat yksityissektorin matalampaan palkkatasoon erotuksen tekemiseksi?
Toimintalogiikka ei ole kestävällä perustalla. Me SuPerissa tiedämme jäsenkyselyiden ja suorien yhteydenottojen myötä, että jos palkkaerosta julkisen ja yksityisen sektoreiden välillä ei päästä eroon, yksityisen puolen hoitajat ovat valmiita siirtymään töihin joko julkiselle puolelle, ulkomaille tai kokonaan toiselle alalle. Viimeistään silloin tästä ongelmasta tulee meille kaikille yhteinen.
’Säästö’, joka perustuu hintojen polkemiseen, ei ole säästö.
Yksityisellä sosiaalipalvelualalla työskentelevät hoitajat pitävät huolta yhteiskunnan suojattomimmista. He ovat varhaiskasvatuksen lastenhoitajia, joiden käsiin luotamme maamme tulevaisuuden toivot. He ovat myös vanhushoidon ammattilaisia, jotka takaavat arvokkaan ja asiantuntevan hoidon elämän ehtoolla. Heillä on koulutus, osaaminen ja kokemus, jota meillä ei ole varaa yhteiskuntana menettää.
Meillä kaikilla on yhteinen toive ja tavoite, että maamme sosiaali- ja terveydenhuolto voidaan järjestää hyvin ja laadukkaasti, kokonaisvaltaisesti ja kustannustehokkaasti. Mutta ”säästö”, joka perustuu kestämättömään ja keinotekoiseen hintojen polkemiseen, ei ole säästö. Se on silmänkääntötemppu, joka tulee vielä pidemmällä aikavälillä maksamaan yhteiskunnalle paljon.
Yksityisellä sosiaalipalvelualalla on koko kevät käyty palkkaneuvotteluita. Taiston keskeiseksi kiistakysymykseksi on noussut julkisen ja yksityisen sektorin palkkaeron umpeen kurominen.
Työntekijäosapuoli luuli, että tavoite on molempien tahojen yhteinen, olihan se kirjattu paperille jo vuoden 2018 palkkaneuvotteluissa valtakunnansovittelijan luona.
Kevään myötä on käynyt ilmi, että tuo palkkaero ei välttämättä ole vain tahaton notkahdus normaalissa palkkakehityksessä, vaan koko alan ansaintalogiikan perusta.
On hyvä nostaa kissa pöydälle ja sanoittaa, mihin vanhustenhoidon ulkoistamisen luvatut säästöt oikeasti perustuvat. Veto- ja pitovoimainen palkkaus sekä lainmukainen henkilöstömitoitus eivät ole vain sanahelinää. Ne ovat konkreettisia toimia, joilla yritämme varmistaa hoidon laadun toteutumisen.
Kirjoittaja on Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja.