Lähtisitkö sinä tänään töihin ilman tarvitsemiasi työvälineitä? Mitä jos metsurilta puuttuisi moottorisaha, kirurgilta skalpelli tai bussikuski tekisikin tänään työnsä nelipaikkaisella henkilöautolla?
Näistä tilanteista nousisi suuri haloo ja ihmeteltäisiin, miten ihmeessä työntekijällä ei ole riittävää arsenaalia tarvittavia työvälineitä, jotta voisi hoitaa laadukkaasti perustehtäväänsä. Samaan aikaan lapsen oikeudesta riittäviin työvälineisiin ei olla lainkaan huolissaan Lahdessa, jossa kaupunginhallitus on edellyttänyt miljoonasäästöjä perusopetuksesta.
Mutta eihän kouluista leikkaaminen haittaa, kun meillä menee niin hyvin jo valmiiksi! Lakisääteisestä Lahden lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta voi jokainen kaupunkilainen ja erityisesti päättäjä tarkistaa, kuinka ”hyvin” meidän lapsemme ja nuoremme tilastojen valossa voivat.
”Yliopistokaupungin” on häpeällistä leikata koulutuksesta, ellei ole tavoitteena, että yliopistomme opiskelijat tulevat ulkopaikkakunnilta. Näillä säästötoimenpiteillä lahtelaiset lapset eivät saa riittäviä valmiuksia jatko-opintoihin, vaan koulupudokkuuden ja syrjäytymisen karu lukumäärä tulee kasvamaan vauhdilla. Se, jos mikä, on kallista!
No, miten nämä säästöt näkyvät konkreettisesti lahtelaisten lasten arjessa? Ryhmäkoot kasvavat, jakotunnit poistuvat ja ammattitaitoisten aikuisten määrä vähenee. Näillä kaikilla seikoilla on vaikutusta lapsen hyvinvointiin ja oppimismahdollisuuksiin – tulevaisuuteen.
Näiden lisäksi esimerkiksi vieraiden kielten opetus alakoulussa suunnitellaan siirrettäväksi luokanopettajan harteille ja kielten lehtorit ajetaan pois alakoulun opetusryhmistä. Lapsilta evätään laadukas, asiantunteva opetus esimerkiksi englannin kielessä, joka on korkeakouluopintoihin halajavalle opiskeluväline. Näin ei rakenneta ”yliopistokaupunkia”.
On totta, että luokanopettajalla on pätevyys opettaa kaikkia alakoulussa opiskeltavia oppiaineita, mutta esimerkiksi kielten pedagogiikkaa ei opiskella lainkaan opinnoissa, jotka pätevöittävät luokanopettajaksi.
Suomen kieltenopettajien liitto on lähettänyt keväällä Lahden kaupunginvaltuustolle kannanoton asiaan: ”Mikäli suunnitellut vieraiden kielten opetukseen kohdennetut säästötoimenpiteet toteutetaan, niiden kerrannaisvaikutukset lahtelaisten lasten ja nuorten mahdollisuuksiin jatko-opintojen ja työelämään sijoittumisen kannalta ovat merkittäviä.”
Leikkauksilla Lahti jättäytyy suosiolla taka-alalle kilpailukyvyssä, oppimisessa ja osaamisessa sekä veto- ja pitovoimassa. Se sallii kestävällä tavalla politiikkaa tekevien, koulutukseen panostavien kaupunkien kehittyä valovuosien päähän.
Leikkaukset eivät näy ainoastaan kielten opetuksen rapauttamisena. Ne näkyvät esimerkiksi siinä, että ekaluokkalaiset eivät saa aapista omaksi, oppikirjoja ei voida tilata tarvittavaa määrää, vihkoistakin säästetään – puhumattakaan sellaisesta ylellisyydestä kuin puuvärit tai vahaliidut.
Peruskoulun perustyöstä leikataan, ja sitä yritetään paikata erilaisin hankerahoituksin lyhytjänteisesti. Se on tekohengitystä kuolevalle, laadukkaalle perusopetukselle.
Meidän tulee vanhempina pitää lastemme oikeuksien puolta ja toimia heidän etunsa hyväksi. Lasten etu on tulla kohdatuksi ja saada oppia. Lasten etu on, että he saavat kasvaa hyvinvoiviksi nuoriksi, määrätä itse elämänsä suunnan ja toteuttaa haaveensa. Lasten etu on laadukas perusopetus, ja kaupungin velvollisuus on mahdollistaa se tasavertaisesti jokaiselle.
Leikkaukset eivät ole vain euroja paperilla – ne ovat aikuisten aikaa, puuvärejä, oppikirjoja, tarpeellista tukea, yksilöllisyyden huomioimista ja turvallisuutta.
Kirjoittajat edustavat Kariston vanhempainyhdistyksen hallitusta.