Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Itsenäisyyspäivän kunniamerkkien saajat julkistettiin – katso ketkä palkittiin Lahden seudulla

Nykyajan rosvoparonit

Erilaiset palkitsemisjärjestelmät ovat johtaneet siihen, että suurten yritysten johtoa palkitaan usein jättiläismäisen palkan ohella käsittämättömän suurilla bonuksilla.

Kun tiedossa on, että johto voi omin toimin huolehtia siitä, että yritys tuottaa parhaalla mahdollisella tavalla, huonosti suunnitellut palkitsemissysteemit saattavat olla myös yrityksen kannalta kohtalokkaita. Jos palkitsemisperusteena on esimerkiksi tulos, mm. investointeja siirtämällä voidaan parantaa tulosta, mutta joskus ne on pakko tehdä. Silloin bonusjohtaja on saattanut rahojen lisäksi nostaa myös kytkintä ja siirtyä seuraavan yrityksen rahastukseen.

Suomen ansioitunein taloushistorioitsija Markku Kuisma on kirjoittanut kiinnostavan ja ajatuksia herättävän kirjan Rosvoparonien paluu (Siltala), jossa hän kartoittaa mm. niitä mekanismeja, jotka tekevät mahdolliseksi yritysjohtajien jättipalkkiot. Kuisman väite on, että rosvoparoneina alun perin tunnetut amerikkalaisliikemiehet, kuten rautateitä rakentanut Cornelius Vanderbild, terästrustin luoja J. P. Morgan tai öljypohatta John Rockefeller eivät edes pystyisi ymmärtämään, kuinka paljon nykykeinoin pystytään rikastumaan.

Kuisma ei suinkaan tyydy polemisoimaan asioita, ei edes henkilöimään teemaa, vaikka näkeekin, että Björn "Nalle" Wahlroosissa henkilöityy paljon siitä eetoksesta, joka ohjaa nykyajan superrikkaiden maailmankuvaa.

Kirjan nimi on kaupallisen harhaanjohtava, sillä Kuisman kirjan ehdoton anti on siinä, että se käy läpi selkeästi ja ymmärrettävästi niitä kehityskulkuja, jotka ovat johtaneet siihen maailmantodellisuuteen, jossa nyt elämme. Ei tämä ole sattuman synnyttämää. Tämä on eri historian vaiheissa tehtyjen ratkaisujen seurausta. Kuisma osoittaa myös, että suurissa historian käänteissä, erityisesti sodissa, Suomi on ollut mitätön sivujuonne huolimatta siitä, että asemamme on muuttunut jyrkästi ja peruuttamattomasti. Suomen sota, Punakapina (jota termiä Kuisma kansalaissodasta käyttää) ja siihen nivoutuva I maailmansota sekä II maailmansota ovat kaikki olleet Suomen kansallisen kehityksen kannalta ratkaisevia.

Markku Kuisma avaa kansallisia myyttejä raikkaalla tavalla. Hänellä on halua löytää ytimiä eikä hän sorru siihen, että historiaa kirjoitetaan tarkoituksenmukaisesti.

Tästä erinomainen esimerkki on Kuisman selostus Saksan roolista ja motiiveista Suomen itsenäistymisessä. Saksalla oli ratkaiseva rooli punaisten murskaamisessa, mutta Saksan motiivi oli täysin itsekäs: rakentaa Suomesta vasallivaltio itää vastaan ja päästä käsiksi Suomen raaka-ainevaroihin, erityisesti metsiin. Jos Saksa ei olisi hävinnyt sotaa, Suomen asema olisi nyt aivan toinen.

Kuisma tarkastelee myös laajasti sitä, miten suuryhtiöt ovat vaikuttaneet politiikkaan ja poliitikkoihin. Ne ovat saaneet yleensä haluamansa. Yritysten menestyksen kannalta on oleellisen tärkeää, että lainsäädäntö on sellaista, että se tekee yritystoiminnasta kannattavaa.

Kyllä Kuisman sormi osoittaa myös syyllisiä, historioitsijaksi aika ajoin poikkeuksellisen näyttävästikin, mutta ennen kaikkea Kuisma piirtää ymmärrettävän kuvan siitä, kuinka valta ja raha lyövät kättä keskenään, joskus myönteisin, joskus kohtalokkain seurauksin.

Raha ja valta lyövät kättä keskenään