Uuden hallituksen muodostajat ovat aloittaneet urakoinnin Säätytalolla. Hikinen urakka. Kansa pelkää, että elämisemme vaikeutuu, koska vähennämme velanottoa. Edellisellä kaudella otettiin 40 miljardia eli 7 300 euroa per jokainen suomalainen. Saattavat pienentää tuota ottoa vaikka puoleen. Kuinkahan meidän sitten käy?
Nyt etsitään säästökohteita. Ei saa puuttua soteen, puolustukseen, koulutukseen, kulttuuriin ainakaan! Aidan takaa on aina helppo huudella ja antaa ohjeita. Teen nyt kuitenkin niin ja vihjaan vain yhden kehityskohteen.
Ensimmäiseksi kannattaa aina tarkastella suurinta rahasyöppöä. Se on sote. Muistaakseni summa pyörii 20–25 miljardin välillä. Se on mainio kehittämiskohde.
Ei kannata puhua leikkauksista, vaan toimintojen organisoinnista niin, että nykyiset tehtävät suoritetaan reilusti pienemmällä rahalla ja vielä niin, että sekä työn suorittajat että asiakkaat ovat merkittävästi tyytyväisempiä.
Savotta on suuri, mutta suorituksena helppo.
Savotta on suuri, mutta suorituksena helppo. Asiaa on jo tutkittu ja toimintamalli selvillä.
Otetaan tavoitteeksi kymmenen prosentin kustannussäästö ja aikaa kaksi vuotta. Palkataan professori Paul Lillrank vetämään projektia. Hänellä on jo vuosikymmenien kokemus ja tutkimustietoa, kuinka äärettömän byrokraattisesti terveydenhoito toimii.
Toimenpide, joka voitaisiin hoitaa esimerkiksi 3–4 vaiheen prosessina, saattaa vaatia jopa yli 30 vaihetta. Siis tuottavuuden kannalta mahtavia mahdollisuuksia.
Lillrank ryhmineen kävisi muodostettavien sotealueiden omien ryhmien kanssa läpi nykyiset parhaat toiminnot ja siirtäisi kaikkien käyttöön. Sen jälkeen aloitettaisiin kehityssavotta, jossa heitettäisiin byrokraatit ja jarrumiehet sivuun ja siirryttäisiin koettuihin mielekkäisiin käytäntöihin.
Moderni digiteknologia poistaisi potilaskertomusten lääkärien naputtelun vaikkapa puheentunnisteella.
Kaikki onnistumiset ja menestys tehtäisiin julkiseksi ja menisi aina todellisten tekijöiden piikkiin toteutetulla sote alueella. Koordinoija ei tarvitse suistutusta. Kohta meillä olisi kovin lyhyet leikkausjonot, tyytyväiset hoidokit ja motivoitunut henkilökunta. Rahaa kuluisi tavoiteltu kymmenen prosenttia vähemmän. Helppo juttu.
PS. Lillrankin tutkimusten mukaan kirurgisia leikkauksia voitaisiin tehostaa lähes viidenneksellä, jos leikkaussalin siivoukseen lisättäisiin hieman resursseja!
Kirjoittaja on lahtelainen.