Kenen syy on hoitajapula? Merkittävä syy on työikäisen väestön supistuminen.
Sote-uudistuksen viivästyminen hidasti kehittämistyötä. Vanhuspalveluissa olisi vahvemmin pitänyt kehittää vaihtoehtoja tehostetulle palveluasumiselle. Palvelumme ovat raskaita ja laitosmaisia.
Nyt yhteisöllistä asumista viedään eteenpäin monilla alueilla. Pienissä kunnissa toivoisin löytyvän myös lisää vanhusten perhehoitoa, joka olisi tärkeä tuki omaishoitajille.
Yhteisöllinen asuminen olisi ympärivuorokautista hoivaa kevyempää mutta turvallisempi vaihtoehto yksin asumiselle. Palvelurakenteen kehittäminen parantaa ikääntyvien turvallisuutta ja auttaa selviytymään tilanteessa, jossa hoitajia on aikaisempaa vähemmän. Toivottavasti suunnitelmat onnistuvat.
Lähihoitajien koulutuspaikkojen lisääminen ei auta. Nykyisiinkään ei ole riittävästi hakijoita. Oppisopimuskoulutuksiin hakijoita on. Päijät-Hämeessä sitä on lisätty merkittävästi. On muistettava, että ohjausvastuu on silloin työyhteisöissä ja vaatii resurssia.
Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan. Se on pieni osa ratkaisua. Alalta lähteneitä voi houkutella takaisin. Se ei ehkä ole helppoa, koska moni on lähtenyt kolmivuorotyön kuormittavuuden vuoksi.
Raskaassa työssä jaksaa, kun työyhteisö on toimiva, johtaminen reilua sekä erilaiset elämäntilanteet huomioon ottavaa. Käytännössä se on melkoisen monimutkaista. Mahdotonta se ei ole.
Työntekijöille työvoimapula näkyy pitkään jatkuneena kohtuuttomana kuormituksena. Nähtävissä on, että sairaanhoitajia, lähihoitajia tai sosiaalityöntekijöitä on helpompi saada tehtäviin, joissa hoitajamitoitus tai joku muu lainkirjaus tai asetus turvaa työmäärän pysymisen siedettävänä.
Kirjoittaja on heinolalainen sairaanhoitaja AMK, kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas (sd.).