Ainakin minun oikeustajuni joutui koetukselle lukiessani 25.3. ESS:sta ollutta uutista kerrostaloryöstöstä langetetusta tuomiosta. Ehdollisen jotenkin ymmärtää, jos kyseessä on lievä rikos. Kotiin tunkeutuminen ja väkivaltainen teko sitä tuskin monenkaan kansalaisen mielestä on.
Uhrin ikä on asia sinänsä, mutta oli kohde minkä ikäinen hyvänsä, on teko erityisen tuomittava. Itse pidän fyysistä koskemattomuutta loukkaavaa tekoa aina erittäin paheksuttavana. Suomessa taloudelliset arvot menevät usein kuitenkin edelle, kavalluksesta tai veronkierrosta rangaistaan huomattavasti ankarammin.
Tapauksissa voi olla nyansseja, jotka eivät lehtijutusta selviä, mutta joka tapauksessa lievältä sanktio tuntuu. Kummalliselta tuntuu käytäntö, joka sallii kasvojen peittelyn käräjillä, toisaalta huvittavan näköistä. Aikuisten ihmisten kyseessä ollessa voisi myös nimien julkaisukäytäntöä lieventää, kun tuomio on lainvoimainen.
Jos kaupasta vohkii tavaraa jatkuvasti kyllä kauppiaalla pitäisi olla oikeus varoittaa kollegoitaan taparikollisesta. Ainakin 30-luvun sanomalehdissä, joita olen lueskellut, oli niin rikollisten kuin onnettomuuksien osallisten nimet julkaistu lähes poikkeuksetta. Ei äärimmäisyyksiin tarvitse mennä, mutta kyllä monessa tapauksessa eräänlainen ”häpeärangaistuskin” olisi paikallaan.
Kirjoittaja on lahtelainen.