Hollolan nuorisotappelu on vakava, pysäyttävä, mutta ei valitettavasti enää yllättävä uutinen. Tämä on viimeinen hetki ottaa tilanne vakavasti; poliisin mukaan kyse voi olla uudesta nuorten keskuudessa leviävästä ilmiöstä, johon liittyy väkivallan ihannointia ja todellista väkivallan uhkaa.
Seuraavaksi kirjoitan yleisellä tasolla, en Hollolan tapauksesta. Raaka, silmitön väkivalta, jengiytyminen, leviävä huumekauppa ja yhä nuorempien alaikäisten syyllistyminen vakaviin väkivaltarikoksiin eivät ole ”nuorten oirehtimista”. Ne ovat jotain paljon vakavampaa.
Syrjäytyminen ja näköalattomuus ovat Suomen suurimpia turvallisuusuhkia. Silmien sulkeminen ei auta. Monilla jenginuorista on varhain alkanut rikoskierre ja päihdeongelma, he ovat tuttuja lastensuojelulle ja poliisille.
Suomeenkin on levinnyt maailmalta ilmiö, jossa rikollisten elämää ja huumerahoilla kerättyä luksusta ihaillaan somessa, lehdissä, tosi-tv-sarjoissa. Nuorten some-alustoilla leviää videoita, jopa suoria lähetyksiä väkivallasta. Aikuisille tämä on vakava heräämisen paikka.
Jopa synkkiin rikoksiin syyllistyvät nuoret tarvitsevat apua.
Viranomaisilla niin poliisissa kuin lastensuojelussa pitää olla riittävät resurssit ja toimivaltuudet. Tämän lisäksi nuorten kanssa työskentelevillä aikuisilla pitää olla vahva luottamus ja tuki, että toimivaltuuksia saa myös käyttää. Tulevalla kaudella Suomeen tarvitaan uusi lastensuojelulaki. Poliisin resursseja on lisättävä.
Kaikki lähtee kodeista ja kotikasvatuksesta, mutta nuorten ongelmat kuuluvat ja vaikuttavat koko yhteiskuntaan. Ensi vaalikaudella on tuotava yhteen nuorten ja perheiden arjen kaikki toimijat – koulut, viranomaiset, urheiluseurat, harrastusjärjestöt – ja painotettava juurisyihin puuttumista ja ennaltaehkäisyä.
Tiukkojen puuttumisen keinojen vaatiminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että vakavasti oireilevat ja jopa synkkiin rikoksiin syyllistyvät nuoret tarvitsevat apua. Yksikään lapsi ei synny rikolliseksi.
Taustalla on usein – ei aina – syviä ongelmia ja lapsuuden kokemuksia, kuten ylisukupolvista huono-osaisuutta, surkeat kotiolot, kohdattua väkivaltaa, rasismia, kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä, päihteitä, oppimisvaikeuksia, huonoa seuraa, syvää osattomuutta ja merkityksen puutetta.
Meillä on oltava keinot tukea heikommista lähtökohdista ponnistavia lapsia ja perheitä ajoissa ja nykyistä paremmin. Lisäksi Suomessa pitää olla rohkeutta puhua suoraan myös maahanmuuton ja kotouttamisen ongelmista leimaamatta kaikkia maahanmuuttajia.
Puuttumisen aika on nyt, kun haluamme, että Suomi on tulevaisuudessakin maa, jossa puiston läpi uskaltaa kävellä pimeässäkin ja jossa vanhempien ei tarvitse pelätä teini-ikäisten lastensa joutuvan väkivallan kohteeksi.
Kirjoittaja on forssalainen kansanedustaja, eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas (kok.).