Köyhän perheen lapsi: ”Mun elämästä maksetaan, ruoasta ja asumisesta. Tuntuu, että olen iso taakka.”
Suomessa noin 130 000 lasta (vrt. vuodessa syntyy alle 50 000 lasta) elää köyhyydessä ja hintojen nousu kasvattaa tätä määrää noin kolmella prosentilla. Näistä lapsista noin 40 prosenttia ei koe kuuluvansa mihinkään ja kokee hyvinvointinsa huonoksi.
Köyhyys syrjäyttää, periytyy ja se on aiempaa syvempää. Köyhissä perheissä elävät lapset kuvaavat arkea selviytymistaisteluksi: ”Tekisi mieli joskus kadota tai luovuttaa kokonaan, koska tuntuu, että se auttaisi muita pärjäämään paremmin…”
Köyhyyteen liittyvät eriarvoisuuden ja syrjäytymisen kokemukset. Köyhä lapsi tulee ulossuljetuksi sosiaalisista suhteista ja liki 70 prosenttia heistä joutuu kiusatuksi.
Monelle arkiset kokemukset kuten kasvikset, hedelmät, lääkkeiden hankinta, lauantain karkkipäivä, elokuvissa käynti, kesällä jäätelön ostaminen, pizza-perjantai, harrastuksiin osallistuminen saati lomailu laivalla, kylpylässä, laskettelemassa tai ulkomailla ovat saavuttamattomia asioita.
Köyhä lapsi tulee ulossuljetuksi sosiaalisista suhteista, ja liki 70 prosenttia heistä joutuu kiusatuksi.
Maksullisiin tapahtumiin ei voi osallistua tai kaverisynttäreille ei voi mennä, koska ei ole varaa ostaa lahjaa.
Monella on ajatus, että Suomessa ei ole enää köyhiä. Yhteiskuntamme on taitava piilottamaan ikäviä asioita eivätkä ne ole mediaseksikkäitä. Media ja keskustelukulttuuri pitävät yllä mielikuvaa, jossa vähävaraisuus tai köyhyys on yksilöstä itsestään kiinni.
Oikeisto manaa, että työn tekemisen on oltava kannattavampaa kuin kotona olemisen. Suomi on saanut useita moitteita riittämättömästä sosiaaliturvasta. Kysynkin, onko tällöin kyse liian anteliaasta sosiaaliturvasta, jota tulee leikata, vai liian pienestä palkasta, jota tulisi nostaa.
Miksei oikeisto vaadi, että jättituloksia tekevät yritykset maksaisivat palkkaa, jolla ihmiset voisivat tulla toimeen? Miksi oikeisto ei vaadi, että veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun on loputtava? Sen sijaan esimerkiksi kokoomus on esittänyt, että palkoista ja työajoista tulisi voida sopia vielä nykyisiä työehtosopimuksia heikommin.
Pienituloiset lapset joutuvat vertaissuhteissaan kiusatuiksi, samoin tapahtuu poliittisissa päätöksissä. Kokoomuksen esittämät kuuden miljardin tai perussuomalaisten esittämät 6,4–12,8 miljardin leikkaukset osuvat eniten juuri pienituloisiin ja palveluita tarvitseviin.
Selvennyksenä vielä, että kuutta miljardia ei saada kasaan Ylestä, kehitysavusta, maahanmuutosta, hallinnosta tai tehostamisesta.
Leikkauskiimassa unohdetaan, että sosiaaliturvasta leikkaaminen vaikuttaa suoraan myös lapsiin. Köyhyysriski on suurempi yhden vanhemman perheissä sekä työttömyydestä tai sairauksista kärsivissä perheissä.
Kukaan ei halua olla köyhä. Köyhyyteen liittyvät jatkuvat häpeän, syyllisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet. Meistä jokainen on joskus elämänsä aikana kokenut näitä tunteita. Ne ovat voimakkaita, lamaannuttavia ja jättävät jäljen.
Köyhä elää jatkuvasti näiden tunteiden kanssa. Keskustelukulttuuri, jossa köyhät ovat kelpaamattomia, loisia ja muiden varoilla eläviä, vaikeuttaa entisestään avun hakemista sekä vastaanottamista. Lisäksi se vahvistaa ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen kokemuksia sekä voimistaa luokkaeroja ja lisää yhteiskunnan turvattomuutta.
Tottahan toki on helpompi leikata siltä mielikuvien loiselta kuin lapselta, jolle banaanikin on ylellisyystuote.
Kirjoittaja on tammelalainen sosiaalityöntekijä (VTM) ja eduskuntavaaliehdokas (vas.).