Etelä-Suomen Sanomissa 14.3. olleen uutisen mukaan terassivuokrien korona-alennus loppuu.
Tuntuu jälleen, että kaupungin virkamiehet pyrkivät tekemään päätöksiä, joilla vaikeutetaan ravintoloiden ja terassien toimintaa. Jos katsellaan maailmalla kaupunkien keskustoja, ovat ne usein pullollaan eri näköisiä ja kokoisia terasseja, jotka piristävät ihmisillään ja elämällään kaupunkikuvaa.
Terassit usein ovat kesäajan olohuoneita, joissa istutaan kupposella ja katsellaan ihmisvilinää tai seurustellaan ystävien kanssa. Siksi on käsittämätöntä, että kaupunki yrittää saada kaiken mahdollisen taloudellisen hyödyn hinnoittelemalla terassihinnat korkeiksi, eikä kukaan ei kuitenkaan tiedä minkälainen kesä on tulossa.
Elinvoimajohtaja Markku Lankinen kertoo, että verrattuna muihin suuriin kaupunkeihin. Lahden terassivuokrat ovat edulliset.
Onkohan elinvoimajohtaja käynyt muualla katsomassa paikkoja, joissa terassiravintolat toimivat. Tampere, Turku, Helsinki ja monet muut ovat aivan eri asemassa.
Vesistöt virtaavat kaupungin läpi, Helsingissä meren rannat kaupungin ytimessä, mutta Lahdessa, jossa kaikki keskittyy satamaa lukuun ottamatta kokonaan kuivan maan Aleksille. Eihän sitä edes voi verrata muihin kaupunkeihin.
On naivia sanoa, että kaupunki pyrkii turvaamaan yritysten liiketoiminnan jatkuvuuden. Miten kaupungin virkamiehillä voi olla edes tajua siitä, mistä yritysten menestyminen tulee? Ironista on, että jopa somistamisesta joutuvat yrittäjät erikseen maksamaan.
Kaupungin tulisi hinnoitella ulkoneliöt niin, että yrittäjä voi pitää niitä yllä. Ehkä ravintoloitsijoiden tulisi muodostaa yhteinen "barrikadi" asiassa kaupungin byrokratiaa vastaan? Kaupunkikuvaa ei paranneta sillä, että kiristetään kaikkea, vaan sillä, että ollaan avarakatseisia, otetaan vastaan uutta ajattelua ja ilmettä!
Minulla ei ole muuta suhdetta ravintoloihin tai omistajiin kuin asiakassuhde. Kauniina kesäpäivänä nautin kuitenkin ilmapiiristä, kun on paljon ihmisiä liikkeellä, istun terassin pöytään kahville ja katselen ihmisvilinää kadulla.
Silloin voi unelmoida olevansa jossain päin Eurooppaa. Ai niin, mehän olemme jo osa sitä!
Kirjoittaja on lahtelainen.