Kaulaani ilmestyi outoja punaisia läikkiä enkä hetkeen saanut sanaakaan suustani. Hämmentynyt reaktioni pari viikkoa sitten johtui sähköpostiini kilahtaneesta viestistä. Siinä kerrottiin, että pääsisin haastattelemaan kasvokkain muusikkoa, jonka levyjä olen kuunnellut viimeisen kymmenen aikana todella paljon.
Olin innoissani mutta samalla suorastaan paniikissa. Mitä järkevää osaisin kysyä henkilöltä, joka on kappaleillaan onnistunut naurattamaan, itkettämään ja lohduttamaan minua erilaisissa elämäntilanteissa? Mitä jos sanoisin jotain typerää, mikä paljastaisi, että olen ymmärtänyt kaikki kappaleet väärin? Entä jos vahingossa alkaisin puhumaan hänelle suoraan laulujen sanoja lainaten? Tai jos heti aluksi kompastuisin, kaatuisin ja kaataisin kahvit hänen päälleen?
Jännitys ehti kasvamaan viikossa yllättävän suureksi. Tapaamista edeltävänä yönä näin unta, jossa olin jo tekemässä haastattelua. Kaikki tuntui menevän muuten hyvin, mutta unessa minulla oli vain valkoinen kynä, josta ei jäänyt jälkeäkään paperille. Yritin opetella sitaatit ulkoa ja tuijotin tyhjää paperia. Heräsin aamukolmelta ja pakkasin kassiini lisää mustia tusseja.
Heräsin aamukolmelta ja pakkasin kassiini lisää mustia tusseja.
Kun jännitys haastattelupäivän aamuna vielä jatkui, yritin muistella lempikappaleeni kertosäkeistöä. Mitäpä jos sä pelkäät turhaan.
Jännitin lopulta aivan turhaan. Juuri uuden levynsä julkaisseen ja lauantaina Lahdessa esiintyvän Samuli Putron haastattelu meni paljon paremmin kuin olin uskaltanut kuvitella. Osasin olla normaalisti toimittajan roolissani, kysymykseni olivat päteviä ja hän vastaili niihin asiallisesti, avoimesti ja asioita pohdiskellen.
Omien kysymysteni lisäksi kysyin häneltä myös teiltä lukijoilta saamiani hienoja kysymyksiä, iso kiitos niistä. Kuvaaja videoi Putron vastaukset niihin ja video kannattaa käydä katsomassa verkkosivuiltamme.
Putron haastattelusta jäi mieleeni monta asiaa eikä kaikki tietenkään mahtunut valmiiseen juttuun. Oli mielenkiintoista kuulla, miten hän kirjoittaa sanoituksiaan ja antaa ystävänsä kommentoida niitä loukkaantumatta palautteesta. Hän sanoi suhtautuvansa siihen kuin mihin tahansa toisen ihmisen kommentointiin omasta käytöksestä, joka voi olla totta ja se pitää huomioida.
Konkarimuusikko myönsi lukevansa yllättävän tarkasti, miten hänen faninsa kommentoivat uusia kappaleita tai keikkoja erilaisilla some-kanavilla. Sen vastapainoksi Putro kertoi, ettei hän seuraa levymyyntiä tai singlejen striimauksia kuin yleisellä tasolla. Tarkempi sijoitusten tuijottaminen lisäisi turhia paineita. Tässä kohdassa huomasin miettiväni omaa työtäni ja luetuimpien verkkojuttujen jatkuvaa vertailua.
Eniten mieltäni lämmittivät Putron kommentit faneiltaan saamastaan palautteesta. Sitä tulee paljon ja hän usein vastaa viesteihin. Olen huomannut saman ilmiön muidenkin suomalaisten muusikoiden kohdalla, ja pidän sitä äärimmäisenä hienona tapana. Artisteille palaute kertoo, että kappale on osunut johonkin. Putro sanoo tiedostavansa, ettei tule olemaan kaupallinen ykkösnyrkki, mutta palautteen perusteella hän tietää, että hänellä on tärkeä paikka maailmassa ihmisenä ja musiikin tekijänä.
Haastattelun jälkeen lähdin väsyneenä ja onnellisena junalla kotiin. Sen verran annoin lopuksi faniroolilleni periksi, että pyysin ruutuvihkooni nimikirjoituksen.