Tulevana lukuvuonna Lahti karsii perusopetuksesta kolme miljoonaa euroa. Leikkaukset näkyvät rajusti vieraiden kielten opetuksessa.
Kieltenopetuksen osalta on heitelty ilmoille seuraavia toimenpiteitä: kaikki määräaikaiset työsuhteet päätetään, eläköityvien opettajien virkoja lakkautetaan, A2-kielten vähimmäisryhmäkokoja kasvatetaan ja tämän lisäksi alakoulujen englannin ja ruotsin opetus siirretään luokanopettajien opetettavaksi.
Näin kenties myös osassa suurista yhtenäiskouluista, joissa aineenopettajat ovat tähän asti vastanneet 3.–9. luokkien kieltenopetuksesta. Laitonta tämä ei ole. Peruskoulun luokanopettajilla on muodollinen kelpoisuus opettaa kaikkia vuosiluokilla 1–6 opetettavia aineita.
Tilanteessa, jossa jo yli kymmenen prosenttia lahtelaisista opettajista on epäpäteviä, tämä on kuitenkin suora heikennys opetuksen tasa-arvoon ja laatuun. Viesti on kolkko myös jokaiselle erinomaiselle luokanopettajalle: sinä vastaat kieltenopetuksesta, koska olet meille halvempi.
Ruotsin ja englannin tunnit sisällytetään heillä peruspalkkaan, joka edelleen on pienempi kuin aineenopettajalla. Rohkenen väittää, että kaikki luokanopettajakollegat eivät hypi asiasta riemuissaan.
Oppiaineen opettaminen on myös eri asia kuin oppiaineen hallinta. Tämän vuoksi monet luokanopettajatkin erikoistuvat kouluissa opettamaan esimerkiksi musiikkia tai käsitöitä. Kukaan meistä ei voi osata kaikkea. Tällä hetkellä kouluissa tarvitaan jokaista aikuista sekä heidän erityisosaamistaan ja vahvuuksiaan.
Todellinen syy Lahden linjaukseen oli raha.
Resurssien väheneminen ei ole meille uutta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lahtelaisista kouluista ovat hävinneet lähes kokonaan jakotunnit, jotka mahdollistivat sekä luokanopettajille että kieltenopettajille perusasioiden opettamista pienemmissä ryhmissä englannissa, matematiikassa ja äidinkielessä.
Oppimateriaaleista on ollut pulaa lähes vuosittain, ja joinain vuosina oppilaille ei ole ollut varaa tilata työkirjoja ollenkaan. Opettajat ovat ilman lisäkorvausta valmistaneet, koonneet ja monistaneet kielten tehtäviä, jotta oppiminen on mahdollistunut edes tyydyttävällä tasolla.
Kieltenopetuksen varhentaminen aloitettiin Lahdessa Kielenkärjellä-hankkeen kautta noin viisi vuotta sitten. Hankeraha mahdollisti materiaalien ostamisen ja koulutuksiin osallistumisen, ja myös aineenopettajat saivat opettaa varhennettuja kieliä.
Hankkeen loppuessa kaupungin linjaksi valikoitui, että ensimmäisellä luokalla alkava A1-kieli olisi englanti ja sen opetus pääsääntöisesti luokanopettajien tehtävä. Asiaa perusteltiin muun muassa luokanopettajien paremmilla ryhmänhallintataidoilla ja muilla vanhoilla, kahden ammattiryhmän turhaa vastakkainasettelua lisäävillä väitteillä. Asioilla, joilla ei ole enää mitään tekemistä tämän päivän kieltenopettajan koulutuksen kanssa.
Muun muassa Jyväskylän yliopisto on jo vuosia ottanut huomioon kieltenopettajien koulutuksessa myös varhennetun vieraan kielen opetuksen. Todellinen syy Lahden linjaukseen oli raha.
Myös kaksi vuotta sitten aloitettua A2-kielipolkujen kokeilua markkinoitiin näyttävästi. Mainostettiin, kuinka paljon vieraita kieliä valittiin ja kehuttiin valikoimaa.
Yhtenä opetusmuotona mukaan tuotiin hybridiopetus, jossa kieltenopettaja opettaa samaan aikaan sekä lähiopetuksessa olevaa ryhmää että etäryhmää toisessa koulussa. Kieltenopettajat kyseenalaistivat hybridiopetuksen opetusmuotona tilanteessa, jossa uuden vieraan kielen aloittamisen pitäisi, opetussuunnitelmankin mukaan, pohjautua pienten lasten kanssa toiminnallisuuteen.
Hybridiopetus lisää myös opettajien työmäärää. Oppituntien sisällön lisäksi he ovat vastuussa materiaalien toimittamisesta kouluille ja oppilaita “etäkoululla” valvovan aikuisen perehdyttämisestä.
Kasvaneesta työmäärästä ei ole korvattu palkassa lisää, vaan käytännössä opettaja opettaa kaksi ryhmää yhden tunnin hinnalla. Opetettavien tuntien määrä ja kieltenopettajien työllisyys eivät järisyttävästi kasvaneet – työn tekemisen olosuhteet vain heikkenivät.
Oppilaille me opetamme, että hyvä kielitaito edellyttää pitkäjänteistä työskentelyä ja opiskelua. Kieltenopettajana on alentavaa löytää itsensä vuodesta toiseen tilanteesta, jossa oma vuosien opiskelulla hankittu ammattitaito mitätöidään rahan edessä.
Viimeisimpien tutkimustulosten valossa, onko meillä varaa alkaa säästää opettajista?
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.