Saamme lähes päivittäin lukea poliisin pysäyttämistä päihtyneistä kuskeista. ”Useita päihtyneitä kuskeja jäi kiinni Päijät-Hämeessä”-otsikot ovat arkipäivää. Asia tuli esille myös toimittaja Heidi Malinin uutisessa Etelä-Suomen Sanomissa 1.2.2023: ”Valtaosa Lahden rattijuopoista nyt huumeiden käyttäjiä.”
Ongelma on maan laajuinen ja tilastojen mukaan kasvava. Kuskit ovat joko alkoholin, huumeiden tai molempien huumaamia. Kuljettajilta otetut kokeet paljastavat käytetyt päihteet. Käräjäoikeus käsittelee tapaukset ja langettaa tuomiot tapauskohtaisesti: sakkoja, ehdonalaista, ajokieltoa ja niin edelleen. Viikon parin päästä voi samainen kuski olla uudestaan poliisin haavissa.
Annetut rangaistukset ovat usein sellaisia, että niitä ei edes mielletä rangaistuksiksi etenkään rangaistuksen kohteena olevien keskuudessa. Tällainen on esimerkiksi ehdonalainen.
Se, että määrätään ajokieltoa ja otetaan kortti pois, näyttää olevan yhtä tyhjän kanssa, koska saman rikoksen uusijoita riittää. Hyllyllä oleva kortti ei estä ajamasta ajoneuvoa! Jokainen ymmärtää millaisen vaaran nämä kuljettajat aiheuttavat ympäristölleen ja ihmisille jopa hengenvaaran.
Laajennetaanpa näkökulmaa. Mitä tapahtuu, jos henkilö liikkuu asutuskeskuksessa aseen kanssa? Ei aikaakaan, kun paikalle saapuu ”komppanian” verran poliiseja luotiliiveissään ja usein panssaroidulla ajoneuvolla. Miksi? Siksi, että aseen kanssa liikkuva henkilö on ympäristölle hengenvaarallinen.
Kysymyksessä on siis kansalaisten suojelu.
Kysymyksessä on siis kansalaisten suojelu. Mikä on rangaistus? Oleellinen rangaistus, muiden mahdollisten rangaistuksien lisäksi on se, että henkilön hallussa ollut ase, rikoksen väline, otetaan valtiolle. Aseen haltuunotolla pyritään siihen, ettei rikollinen ainakaan kyseisellä aseella muodosta uudelleen hengenvaaraa kansalaisille.
Huumehöyryissä tai päihtyneenä ajava kuski muodostaa samanlaisen hengenvaaran kansalaisille – ja myös itselleen. Ainoa rangaistus, jolla olisi välitön vaikutus asiaan, olisi yhtenä rangaistuksen osana ottaa käytetty ajoneuvo valtion haltuun; tapauksesta riippuen, joko kokonaan tai väliaikaisesti.
Sillä, kuka auton omistaa, ei olisi merkitystä, paitsi tilanteessa, jossa pystytään aukottomasti osoittamaan, että ajoneuvo otettu laittomasti haltuun. Tilanteessa, jossa on kysymys lainatusta autosta, voisi jopa auton lainaaja joutua syytteeseen: tiesikö hän tai olisiko pitänyt tietää, että auton lainaaja on päihdeongelmainen? Samaan viiteryhmään kuuluvat yleensä tietävät.
Huumeiden käytön yhteyteen liittyy usein myös muuta rikollisuutta, erityisesti omaisuusrikollisuutta. Ajoneuvo on poikkeuksetta mukana ”keikoilla”. Sen puuttuminen vähentäisi todennäköisesti myös tätä rikollisuutta.
Sovellettavan lain tulee seurata aikaa, ja siksi sitä tulee uudistaa tarpeiden mukaan ja ajoissa. Alituisen rikollisten ymmärtämisen on loputtava.
Tilastot osoittavat selkeästi kehityksen suunnan erityisesti huumekuskien osalta. Huumeiden käyttöhuoneet tai niin sanottujen viihdehuumeiden käytön salliminen ei todellakaan ongelmaa ratkaise. Päinvastoin.
Huumeiden hallussapito ja käyttö on lainvastaista. On erikoista, että yhteiskunta omassa avuttomuudessaan ongelman kanssa sallisi ”hoidon” ja olisi sitä kautta osallisena huumeiden käyttäjän pitkittyneessä itsemurhassa. (Hoitojen tulisi tapahtua laitoksissa, kuten muidenkin sairauksien hoito.)
Lainsäädäntötyö tapahtuu eduskunnassa. Valitettavasti olemme huomanneet, kuinka takkuista se on. Lait on valmisteltu usein niin huonosti, että ne palautuvat takaisin uudelleen valmisteluun. Kysymys on siis ammattitaidosta.
Eduskuntavaaleissa meillä kaikilla äänioikeutetuilla on mahdollisuus olla valitsemassa edustajia, jotka osaamisellaan pystyvät vaikuttamaan myös liikenneympäristömme turvallisuuteen.
Kirjoittaja on lahtelainen.