Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

ESS:n vaalikone on nyt auki – löydä oma ehdokkaasi

Timo Heinosen Vierailija-kirjoitus Jos perustukset eivät kanna, ei maailman paraskaan koulu kauan pysy pystyssä

Viime aikoina olen huolestuneena kuunnellut viestejä kouluistamme. Niitä saan entisiltä opettajakollegoiltani, mutta laajemminkin opettajilta, vanhemmilta ja nuoriltakin. Monista paistaa läpi sama huoli; oppimisen perusta vuotaa. Kotimaiset ja kansainväliset tutkimukset kertovat heikentyneistä oppimistuloksista.

Opettajat ovat tienneet todellisuuden jo kauan, yrittäneet myös puuttua. On rehellistä myöntää, että koulutusalan leikkaukset ovat tehneet suurta hallaa muun muassa perusopetuksen laadulle.

Perusta tehdään varhaiskasvatuksessa. Se on pitävä pohja sille, että olisimme jatkossakin oppimistulosten kärjessä, mutta myös yhdenvertaiselle ja tasa-arvoiselle koulutusjärjestelmälle. Esiopetus tuleekin laajentaa pysyvästi kaksivuotiseksi. Tavoitteena on, että tukea tarvitseva lapsi saadaan oikea-aikaisen tuen piiriin riittävän ajoissa. Vahva pedagogiikka edellyttää osaavia ja sitoutuneita opettajia lapsiryhmiin.

Pelkkä varhaiskasvatusopettajien koulutusmäärien nosto ei auta, vaan alan vetovoimaa pitää parantaa. Tässä tärkeää ovat inhimilliset ryhmä- ja luokkakoot, joissa myös lapsen on hyvä olla. Toki onhan myös palkkauksen ja muiden resurssien oltava kunnossa.

Tiedätkö, saako lapsesi tai lapsenlapsesi opetusta vain lain edellyttämän minimimäärän?

Kotikunnassani olemme palkanneet pysyviä, siis lapselle tuttuja ja turvallisia, sijaisia jo useamman vuoden. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten työn arvostuksen tulisi olla paljon nykyistä korkeammalla, mutta valitettavasti näihin herätään vasta nyt, kun ammattilaisia ei kaikkialla enää riitäkään.

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kautta tie vie peruskouluun. Myös siellä riittää tehtävää. Paljon. Peruskoulun opettajat toivovat viesteissään ennen muuta kiireesti oppilasmitoitusta luokkakokoihin ja valtakunnallista tuntikehystä.

Suurin osa suomalaisista kunnista ja kaupungeista tarjoaa nimittäin nykyisin opetusta minimituntimäärän – säästötoimena. Ero voi olla naapurikuntaan jopa yli sata tuntia vähemmän matematiikkaa ja äidinkieltä vuodessa. Se näkyy väistämättä oppimisessa. Tiedätkö sinä, saako lapsesi tai lapsenlapsesi opetusta vain lain edellyttämän minimimäärän?

Meidän on nostettava tätä vähimmäistuntimäärää perustaitojen vahvistamiseksi. Koulut tarvitsevat selkänojakseen valtakunnallisen tuntimitoituksen, joka on kaikille oppilaille sama ja tasa-arvoinen. Ryhmäkoot ovat paikoitellen aivan liian suuria ja myös jakotunteja kaivattaisiin enemmän.

Opettajat ovat jo vuosia kaivanneet myös työrauhaa. Opettamisessa opettajamme nimittäin ovatkin juuri parhaita, maailman parhaita. Aikaa kaivataan tavalliseen koulunkäyntiin ja perusasioihin. Vähemmän hankehumppaa ja digiä ja enemmän aikaa opetella.

Tässä vaiheessa pitää uskaltaa monen muun tapaan myös keskustella ja päättää muun muassa koulupäivien kännykkäkiellosta. Kyllä koulupäivä pärjättäisiin ilman youtubeja, snäppejä ja tiktokkejakin. Niistä lapset saavat päivittäin yliannostuksen ilman kouluakin.

Tarvitsemme nimittäin enemmän käsin kirjoittamista, lukemista ja laskemista ja niiden rinnalla luovuutta, liikkumista ja levollisuutta. Ne ovat edelleen ihmisen ”ilmoja” ja tarpeen aivojen kehitykselle.

Kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaiset kyllä tietävät miten tämä koko yhteiskunnan perusta korjataan – annetaan heille siihen mahdollisuus riittävällä lainsäädännöllä ja riittävin resurssein.

Kirjoittaja on KM, luokanopettaja, kansanedustaja ja eduskuntavaaliehdokas (kok.).