Sähkön hinta on ollut viime syksyn ja kuluvan talven kuumin puheenaihe. Moninkertaistuneet sähkölaskut ovat saaneet kuluttajat varpailleen. Monet ovat vertailleet pörssisähkön ja määräaikaisten sähkösopimusten hintoja. Välillä voittajia ovat olleet nopeasti hintaansa muuttavan pörssisähkön asiakkaat, välillä maltillisemmat muuttumattoman hinnan maksajat. Ne, jotka ovat tarttuneet määräaikaisiin sopimuksiin, miettivät nyt, tuliko sitouduttua kahdeksi vuodeksi liian korkeaan hintaan.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että voittajia ovat pörssisähkön asiakkaat. Syyskuun jälkeen pörssisähkön keskimääräiset hinnat ovat vaihdelleet 27 sentin ja noin 10 sentin välillä kilowattitunnilta. Tammikuun keskihinta on ollut alle yhdeksän senttiä. Pidemmän päälle hintoihin ei pitäisi olla luvassa kovin suurta nousupainetta, pikemminkin päinvastoin. Helsingin Sanomat uutisoi maanantaina, että sekä maakaasun että sähkön hinnat ovat halventuneet joulun jälkeen reippaasti ja myös ensi talven kustannustasoa ennakoivat futuurit olisivat laskeneet. Markkinoilla odotetaan, että sähkö maksaisi Pohjoismaissa ensi talvena 8–10 senttiä kilowattitunnilta. Siis saman, mikä on tälläkin hetkellä pörssisähkön hinta.
Pörssisähkössä on omat riskinsä, mutta kulutuksensa hyvin optimoiva voi säästää satoja euroja kuukaudessa. Ei siis ihme, että yhä useampi valitsee tätä nykyä itselleen pörssisähkösopimuksen. Riskejä kun piilee nyt myös määräaikaisissa sopimuksissa.
Yhteiskunta tuli hätiin, mutta se ei ole oikein.
Sähkön hinnan vertailusivuston mukaan määräaikaisia sopimuksia saisi nyt 40 prosenttia edullisemmin kuin vielä tammikuun alussa. Pörssisähkösopimus olisi silti edelleen edullisempi. Sen sijaan toistaiseksi voimassa olevissa sopimuksissa hinnat eivät juurikaan ole muuttuneet.
Viime syksynä kuluttajat joutuivat maksamaan määräaikaisista sähkösopimuksistaan jopa yli 50 senttiä kilowattitunnilta. Tällaisissa sopimuksissa kuluttaja maksaa nyt sievoista ylihintaa ja sähköyhtiö käärii roimat voitot. Yhteiskunta tuli hätiin, mutta se ei ole oikein.
Oikein olisi se, että sähköyhtiöt, jotka yksipuolisesti poistivat sopimuksistaan hintapiikeiltä suojaavat katot, joustaisivat myös määräaikaisten sopimusten ehdoissa. Ylihintaisen sähkön myynti ei ole kenenkään etu. Sen sijaan pitäisi välttää kotitalouksien ylivelkaantumista ja mahdollistaa yksityisen kulutuksen elvyttäminen niin, että sähköstä ei pitäisi joutua maksamaan enempää kuin se maksaa kohtuullisen tuoton kera sähköyhtiöille.