Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Lukijalta | Hyvät Pisa-tulokset vai välittävä, yhteisöllinen koululaitos

Eri maiden koululaisten oppimisen tasoa mittaavien Pisa-tulosten huononemisen syitä Suomessa on pitkä lista:

Yleinen ahdistus, koronapandemia, opettajapula, yhteiskunnan polarisoituminen, eriarvoisuuden lisääntyminen, eritysopetuksen laadun ja määrän kohdistaminen väärin, opettajankoulutuksen uudistamistarve, erilaisuuden huono kestäminen, lasten huono itsetunto, koulujen turvattomuus, koulukiusaaminen, keskiluokkaisten opettajien kyvyttömyys mennä epämukavuusalueelleen.

Lista jatkuu vielä: inkluusion toimimattomuus, koulutusmäärärahojen puute ja kohdentaminen, tyttöjä suosivan koulumallin korostaminen, poikien vaikeudet pärjätä nykykoulussa, koulu ei kiinnosta koko ikäluokkaa, yhteisöllisyyden puute ja vanhempien riittämätön yhteistyö, curling-kasvatus, opettajan työn arvostuksen puuttuminen, maahanmuuttajien suoritustaso sekä tärkein: puutteet oppilaiden aitojen tunteiden välittymisessä opettajille ja hyvän vuorovaikutussuhteen ylläpitämisessä koko peruskoulun ajan.

Mielestäni tärkeämpää kuin Pisa-menestys olisi estää suurten jakolinjojen syntyminen kouluissamme.

Jos on tärkeää, että Suomen koululaiset pärjäävät Pisa-testeissä ja vastaavissa meillä täytyy toimia kuin Japanissa, Singaporessa ja Virossa: pitää luoda opettajajohtoisen opetuksen avulla kilpailua korostava suorituspainotteinen yläaste, jossa tärkeintä on menestyminen ja tulosten tekeminen sen sijaan, että päämääränä olisi oppilaiden tunne kuulumisesta yhteiseen kouluun.

Mielestäni tärkeämpää kuin Pisa-menestys olisi estää suurten jakolinjojen syntyminen kouluissamme. Tämän toteuttamiseksi tarvitsemme kokonaisvaltaisen opettajankoulutuksesta lähtevän toimintakulttuurin muutoksen. Avainasemassa on oppilaitten motivaation lisääminen, mutta miten se tehdään?

Erityisen tuen tarpeessa matematiikassa on tietojeni mukaan koko ikäluokasta jo 25 prosenttia. Toisaalta tukitunteja saavat käsittääkseni sellaisetkin oppilaat, joilla akuutteja vaikeuksia ei ole. Eritysopetuksen pienluokat on ajettu alas ja häiritsevien oppilaiden määrä on luokassa kasvanut. Entinen hyvä ”tarkkis” lakaistiin maton alle ja inkluusioon uskottiin kuin pukki suuriin sarviin.

Tosiasiassa inkluusion ihanne ja arki eivät kohtaa kouluissamme. Opettajilta olisi hyvä kysyä, miten se on toiminut ja miten tilannetta voisi korjata. Nyt opettajat uupuvat ja muuttavat alalta ja pula pätevistä opettajista kasvaa Suomessa.

Suuri kysymys on myös se, miten syrjäytyneet pojat saataisiin kiinnostumaan koulusta, joka painottaa lukuaineita ja korostaa pelkästään yleissivistäviä aineita ja kieliä? Myös digipalvonta on mennyt ylettömyyksiin, vaikka oppilaat selvästi haluaisivat edelleen oppia kirjoista ja tehdä kotitöitä vihkoihin. Opettajien auktoriteetti ja kurinpito on ajettu alas ja vanhemmat uskovat lapsiinsa enemmän kuin opettajaan.

Seuraavissa opetussuunnitelmissa olisi kyettävä parantamaan oppilaiden geneerisiä taitoja ja työelämän vaatimia käytännön tietoja päämääränä elinikäinen oppiminen, kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisu- ja kommunikointitaidot erilaisten oppijoiden välillä.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva lahtelainen kasvatustieteiden maisteri ja erityisluokan opettaja.