Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Susanna Pajakon kolumni Innostutko tohinaan asti uudesta vai päädytkö silmät viiruina tarkkailemaan tilannetta?

Oletko koira- vai kissaihmisiä?

Meillä on pieni, valkoinen maltankoira. Se ei juuri ole kirppua isompi, mutta noin kaksi kiloa karvaisempi ja takuulla, vaikken ole kirppuja tietääkseni koskaan kasvattanutkaan, vilkasliikkeisempi ja uskollisempi.

Iältään Napsu on jo yksitoista vuotta, kuusi kuukautta ja muutaman päivän päälle. Se on edelleen ihan samanlainen pöljäke kuin silloin, kun sen pentuna saimme.

Eli siis juuri sellainen, millaiseksi koirat luonteeltaan mielletään.

Kun tulen kotiin, Napsu on yhden miniatyyrikokoisen koiran kokoinen vastaanottokomitea ja falsetissa epävireisesti soiva trumpettisoittokunta. Se koikkelehtii ensin riemuissaan ovelle vastaan ja säntäilee sitten pitkin poikin etsimään tervetuliaista, löytää jostain sohvatyynyjen välistä hirveän näköisen lelunsa (jonka olemme ajat sitten ristineet lemuksi, arvannette miksi) ja tuo sen minulle lahjaksi. Kyllähän emäntä lahjan ansaitsee, kun saapuu kotiin.

Vasta lahjonnan jälkeen se alkaa haukkua. Tapa, jota suurimman elinaikansa omakotitalossa asuneelta lemmikiltä on hankalaa kitkeä. Korvissa kirskahtelevan räksytyksen saa loppumaan sillä, että kietaisen karvaturilaan hihnaan ja lähden jokailtapäiväiselle lenkillemme.

Napsu on lähes kaikkialla mukana, se monitoroi tunnetilojamme paremmin kuin mikään mittari voisi ja on lojaali, hyväksyvä, rakastava ja höperön innostunut ihan kaikesta. Se nukkuu silloin, kun me nukumme ja syö silloin, kun me syömme.

Se on, no, koira.

On meillä kissojakin ollut, monia.

Kun tulin kotiin, kissa saattoi juuri ja juuri nostaa kulmakarvaansa (onko kissoilla sellaiset?), jos sitäkään. Ensimmäisenä menin kissan luo ja kyselin silitellen sen kuulumiset. Näin aina, paitsi jos kissa oli tottunut saamaan ruokansa tuohon aikaan. Siinä tapauksessa kissa saattoi ilmestyä erittäin kärjekkäin äänenpainoin eteeni mouruamaan, missä ateriapalvelu viipyy.

Kissa ei epäröi hetkeäkään palvelusväkensä herättämistä aamuyöllä kolmelta, jos sen tekee mieli ulos tai sillä sattuu muuten olemaan hiukan tylsää. Se syö silloin, kun sen mieli tekee, mutta vain sitä, mitä sen mieli tekee.

Sanotaan, että lemmikit muistuttavat omistajiaan.

Kissa on seuransa tarkasti valikoiva, elkeissään autoritäärinen tarkkailija, joka on koko ajan perillä kaikesta ympärillään tapahtuvasta. Silti se reagoi ympäristöönsä vain itse niin halutessaan. Lapsuudessani kävi kerran niin, että musta kerällä nukkunut Miska-kissamme oli tulla nostetuksi sohvalta auramiehen pään lämmittimeksi, koska oli arvioinut miehen itselleen täysin tarpeettomaksi ja uinui täydellisessä kissanunessa miehen kyläilyhetken ajan. Ja onnistui samalla näyttämään erehdyttävästi miehen karpomaiselta karvalakilta.

Kissa kiinnostuu, mutta vain, jos kokee lähestymistavan itselleen sopivaksi. Se on omapäinen nautiskelija, oman arvonsa tunteva ja itsenäinen, ja sen hellyydenosoitukset ovat siksikin niin arvokkaat.

Se on, no, kissa.

Sanotaan, että lemmikit muistuttavat omistajiaan. Eniten ulkonäössä, mutta myös luonteeltaan. Kumpi sinä olet, kissa- vai koiraihminen? Myönnetään, olen intoileva koira, jolle kissa jää kauniiksi mysteeriksi.