Puhdas suomalainen ruoka on merkityksellistä tälle maalle. Kuluttajana olen monen muun lailla saanut huomata, että useiden tuotteiden hinta on noussut yli 20 prosenttia aivan lyhyessä ajassa. Ruuan hinnankorotuksista on ajoittain varoiteltu, mutta perusteita ei löydy, jos jätetään selityksistä pois korona ja Ukraina.
Näin kuluttajalle elintarviketeollisuuden ja kaupan ”huoli” tuottajista ja suomalaisen ruuan saatavuudesta on pelkkää näytelmää. Molemmat ”seuraavat huolissaan” ja ”tekevät kaikkensa” karsiakseen omia kustannuksiaan ja muka maksaakseen enemmän tuottajille.
Sikäli tietysti leivän hinnassa kustannusten karsinnan pitäisikin näkyä, jos teollisuus ottaa leivän hinnasta yli puolet ja kauppa 30–40 prosenttia. Eipä vain näy, päinvastoin. Teollisuus ja kauppa pallottelevat keskenään vastuuta ottamatta kumpikaan oikeasti koppia. Oma kate on kuitenkin tärkein.
Puhutaan, että elämme kriisiaikoja. Energia maksaa tolkuttomasti, kaikille, myös tuottajille ja kuluttajille. Tuottajat ja kuluttajat muuttavat ostotottumuksiaan ja käyttäytymistään kriisin aikana sen, minkä voivat. Tuottajat tinkivät katteistaan ja kuluttajat maksavat enemmän, että saisivat kotimaista ruokaa.
Ketkä eivät tingi katteistaan? Kaksi markkinaa hallitsevaa kaupparyhmittymää. Kilpailua S- ja K-ryhmien välillä ei käytännössä ole, ja sitä on saatava suomalaiseen ruokakauppaan, eikä ainakaan yhtään kaupan keskittymistä tule valtion taholta hyväksyä.
Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) on ilmaissut huolensa erityisesti energiayhtiöistä, että mikäli tänä vuonna tehdään huipputuloksia ja palkitaan johtoa ”onnistumisista” ja hyvistä tuloksista, ei se kerro mistään muusta kuin ahneudesta ja moraalittomuudesta. Laajennan tämän myös elintarviketeollisuuteen ja ennen kaikkea näiden kahden hallitsevan kaupparyhmittymän vuosituloksiin.
On merkillistä, että Suomi vuonna 2022 tarvitsee ilmeisesti pakkolain, jolla tuota ahneutta ja moraalittomuutta saadaan suitsittua. Että saadaan läpinäkyväksi suomalaisen ruuan hinta ja voidaan käydä keskustelua siitä, mikä osa kenellekin kuuluu. Että suomalaisilla on kohtuuhintaista kotimaista ruokaa (ja energiaa) saatavilla vuodenajasta riippumatta, ja siten että myös tuottaja elää.
Tullaan taas siihen, että navetat saadaan kylmiksi hetkessä ja pellot pakettiin, mutta kun niitä tarvittaisiin taas, se ei tapahdu sormia napsauttamalla. Maasta se on kiinni sekä suomalaisen elintarviketeollisuuden että kauppaketjujenkin leipä.
Kirjoittaja on kansanedustajaehdokas (kesk.) Etelä-Hämeestä.