Syksyn pimetessä ryhdyn aina selailemaan nettikauppojen valaisinvalikoimaa. Lattiavalaisimemme himmentimellä on ihan oma sielunelämänsä: valo voimistuu ja heikkenee, miten sattuu (himmentimen vaihtokaan ei auttanut), joten uusi valaisin olisi viimein ”ihan kiva”.
Myös ikkunalaudalle pitäisi saada pöytävalaisin, joka toisi näkyvyyttä pimeässä nurkassa istuvalle ja olisi samalla myös tunnelmanluoja.
Ladattavien valaisinten tarjonta näyttäisi kasvaneen paljon pöytävalaisinten valikoimassa. Tuntuisikin aika houkuttelevalta sijoittaa ikkunalaudalle valaisin, jonka johto ei luikertelisi rumasti pitkin seinää ja tasoa.
Ladattavista valaisimista nousee varmasti monelle ensimmäisenä mieleen mökeille ja ulos tarkoitetut valaisinmöhkäleet, joita ei välttämättä haluaisi ikkunalautansa koristeeksi. Markkinoille on kuitenkin tullut valaisimia, jotka on suunnattu muotoilultaan selvästi sisäkäyttöön eikä niiden IP-luokituskaan salli valaisinten sijoittamista ulos.
Monista tutuista pöytävalaisinmalleistakin on tuotu markkinoille ladattava versio. Klassiset Panthella- ja Flowerpot-valaisimet näyttävät aika kivoilta verkkosivujen tuotekuvissa, kuten niiden tietysti pitääkin.
Valaisimissa on latausta varten USB-kaapeli ja joskus myös aurinkokenno, jos valaisin on suunnattu selvästi ulkokäyttöön. Yhdellä latauksella valaisin valaisee tietyn ajan – usein 8–10 tuntia – ja sitten on taas latauksen aika. Aika monessa on himmennin, joka tuo lisätunteja loisteeseen.
Nykyisillä sähkönhinnoilla voisi olla aika houkuttelevaa, jos kodissa olisi valaisimia, joiden latauksen voisi hoitaa silloin, kun sähkö on halvimmillaan eli yöllä. Aamu- ja iltahämärässä nautittaisiin ladatun valaisimen loisteesta ilman, että sähkömittari raksuttaa. Ladattavan valaisimen voi myös siirtää sinne, missä valolle on tarvetta. Jokaiselle talouden jäsenelle vain oma valaisin kantoon, vanhan ajan öljylamppujen tavoin. Illalla valaisimet sitten riviin lataukseen, kuten kännykät.
Vielä en ostoskoriin kuitenkaan ole kannettavaa valaisinta klikannut. Pohdituttamaan on jäänyt, miten toimiva ladattava valaisin olisi arjessa. Itselle kävisi varmasti usein niin, että kun valaisinta tarvittaisiin, sen akku olisi tyhjä.
Monessa ladattavassa valaisimessa on kiinteä led-valonlähde. Sekin mietityttää, onko led-valomoduuli lainkaan vaihdettavissa – jos se vikaantuu – vai tuleeko valaisimesta kierrätettävää jätettä, jos valonlähde lakkaa toimimasta.
Ladattavista valaisimista jää kierrätettäväksi myös akku, jota ei tavallisessa valaisimessa ole.
Vuosikymmeniä vanha pöytävalaisin on vielä siis saanut kelvata. Siihen on uusittu sähköosat, joten se toimii hyvin. Ja se on hajamieliselläkin aina toimintavalmiudessa pistorasiaan kytkettynä.
Kiinteitä led-valonlähteitä on myös monessa tarjolla olevassa lattiavalaisimessa – tai ainakin niissä, joista silmä kiinnostuu. Kiinnostuksen herääminen ei sinällään ole ihme, sillä led-tekniikka sallii sen, että valaisimesta voi tehdä erikoisen, perinteisestä valaisimesta poikkeavan näköisen vaikkapa hyvin ohuine, valaisevine muotoineen.
Vielä ei näitäkään ihanuuksia kotiin ole tullut hankittua. Oma ajattelu ei ehkä vain taivu vielä siihen, että koko valaisin laitetaan kierrätykseen, jos kiinteä valonlähde ei enää valaise. Houkuttelevammalta tuntuisi, jos kiinteät led-moduulitkin olisivat vaihdettavissa.