Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Lukijalta | Viljeljöille ei voi enää laittaa maksettavaksi sentin senttiä

On huolestuttavaa seurata, kuinka suomalaista maataloutta yritetään monin tavoin ajaa alas. Välineenä toimii hyvältä, jopa välttämättömältä kuulostava puhe hiilinieluista ja luonnon ennallistamisesta.

EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen koetti kovin rauhoitella suomalaisia luonnon ennallistamisen kustannuksista. Ne eivät hänen mukaansa edes pahimmillaankaan ole kuin vähän vaille miljardin luokkaa.

Nyt on keskusteltu myös metsien roolista hiilinieluina. Hakkuita tulisi vähentää voimakkaasti. Onpa jopa väläytelty, että polttoaineiden tulisi maksaa kolme euroa litralta, jotta hiilineutraalisuuden tavoitteisiin päästäisiin. Näin siitäkin huolimatta, että asiantuntijoiden mukaan mitenkään ei voida kaivaa niin paljon litiumia, että koko maailman autokanta voitaisiin sähköistää akkukäyttöiseksi.

Tilanne olisi toinen, jos tulonmenetykset voisi siirtää ruuan hintaan.

Joillekin eduskunnassamme ei näy menevän jakeluun, että maanviljelijöille ei voi panna maksettavaksi euroakaan enempää kuin jo nyt. Muussa tapauksessa tulemme näkemään massiivisen maatalouden alasajon. Se tarkoittaa, että luonnon ennallistaminen ei saa maksaa viljelijöille senttiäkään ja siitä koituvat menetetyt tulot täytyy täysimääräisesti korvata.

Metsät ovat viljelijöille se tulonlähde, jolla perinteisesti on maksettu investoinnit eli rakennukset ja koneet. Kaikki hakkuiden rajoittamisesta koituva tulojen menetys on korvattava täysimääräisesti.

Maatalouskoneet eivät toimi akuilla. Rajut polttoaineiden korotukset vaikuttavat nekin viljelijöiden kuluihin ja sitä kautta tuloihin. Nämäkin kustannuksen on korvattava täysimääräisesti.

Tilanne olisi toinen, jos tulonmenetykset voisi siirtää ruuan hintaan. Kolmen koplan kauppamonopoli (S-ryhmä, Kesko ja Lidl) ei kuitenkaan suomalaisista viljelijöistä huolta pidä. Se on jo nähty.

Jos haluamme, että Suomi on ruokaomavarainen, ei viljelijöiden niskoille voi enää asettaa sentin senttiä. Siis kun puhutaan ilmastotalkoista, on vastuullisen poliitikon kerrottava, kenen pussista kustannukset maksetaan, jotta meillä vielä olisi omaa maataloutta. Siihen ei varmaan miljardikaan vuodessa riitä.

Korostan vielä, etten itse viljele muuta kuin yhtä omenapuuta, joitakin marjapensaita ja 2–3:a neliömetriä mansikoita. En myöskään omista puustoa enempää kuin tonttimaalle tilavasti sopii. Haluan kuitenkin, että kriisien tullessa meillä on ruokaa ja että ilman kriisejäkin saa syödä mahdollisimman paljon kotimaista. Eikä tämä ole vaalipuhe. En ole ehdolla vaaleissa enkä kuulu mihinkään puolueeseen.

Kirjoittaja on filosofian tohtori.